Dorka's Spirit Ultimatum

Riite on ihan mieletön eläin! Se oli pentuna ihan täydellinen, siinä oli kaikki palikat joita koiralta toivoin. Sitten siitä tuli teini, ja sen palikat levisi kuin jokisen eväät pitkin alavuutta, ja vähän ennen täytettyään kaksi vuotta, se hoksasi että voi kerätä ne palikat ja pistää takaisin kasaan. Nyt se on taas ihan täydellinen.

Olen aina ajatellut, että Mor on varsin fiksu koira (siinä missä Nuukalla on kaksi aivosolua), mutta vasta Riitteen kanssa koin “ai TÄTÄ ihmiset tarkoittavat, kun sanovat bordercollien olevan fiksu ja oppivan nopeasti”-elämyksen. Riite oppii kuin kone, se on todella fiksu ja hoksaa erittäin nopeasti mitä siltä halutaan. Olin aidosti hämmästynyt siitä, miten nopeasti se oli avo-valmis tokossa sillä treenimäärällä, mitä sillä oli alla. Se vain jotenkin omaksuu kaiken muutamilla toistoilla ja muistaa oppimansa. Siinä mielessä siis ihanteellinen tokokoira.

Riite selkeästi nauttii työnteosta. Tokoa se rakastaa, siinä sillä on puolimaaninen asenne, ja jos osoitan itse huvittuneisuutta, se lyö koko homman läskiksi ja lisää muun muassa ääni- tai liike-efektin mukaan - kaukoissa se tekee vaihdon sanoen pöh, seuruussa se pomppii joka toisella askeleella. Kunhan vain saan pidettyä itseni kasassa, se ei tee tällaisia pelleilyjä. Siinä on siis selkeästi lavakoomikon vikaa: “höhöö sinulla on hauskaa, vaan katsopas TÄTÄ!” Tämä on hieman haastavaa siksi, koska jotenkin tuo koira huvittaa minua aina, ihan vain olemassaolollaan.

Jäljellä Riite on todella hyvä, vaikka sitä ollaan varsin vähän tehty. Opetin sille ensin kepit sisällä varmaan puolta vuotta ennen ensimmäistä jälkeä, ja jo toisen vai kolmannen jäljen kohdalla lisäsin kepit mukaan. Se ilmaisi niitä oikein heti, ja nyt sen tapa on ottaa keppi suuhun ja mennä maahan sen kanssa. Myös jälkitreenit ovat edenneet todella nopeasti, ja pituutta sekä kulmien määrää olen saanut lisäillä jokaisella treenikerralla. Ainut selkeä ongelmakohta on huolellisuus nimenomaan keppien kanssa - Riite tahtoo porskuttaa varsin usein niiden ohi. Se on myös varsin hauska jäljellä siksi, että sen mielestä on maailman surullisinta kun jälkivaljaat laitetaan, mutta kuin sormia napsauttamalla surullisuus unohtuu, kun lähdetään liikkumaan kohti jälkeä.

Uiminen on Riitteen ehdoton lempijuttu, ja se kuluttaa sulan maan aikaan noin puolet lenkillä oloajasta vesistöissä. Tästä syystä sen kanssa aloitettiin vepe. Myös vepessä se on ollut kovin pätevä, eikä esimerkiksi esineen venelle vienti ole ollut sille samalla tavalla ongelma, mitä se monille koirille on. Sen sijaan ongelma tässä lajissa on se, että aina ihmisiä lähestyessään se on “lipilipi rakasta minua minä rakastan sinua”, ja se ui veneelle luimistellen ja lipitellen, ja tiputtaa esineen tästä syystä. Sen kanssa onkin saatu ensisijaisesti treenata esineen oikeaoppista luovuttamista, jotta mielistely jäisi pois.

Tästä päästäänkin Riitteen varsinaiseen luonteeseen. Se on fiksuuden lisäksi hirveän ystävällinen ja rakastava koira. Se mielistelee ihmisiä, kiipeilee ventovieraiden syliin ja lipittää näiden naamoja. Toisaalta se myös huutaa kaikille ihmisille, oli ne sitten tuttuja tai tuntemattomia. Ja sen jälkeen lipilipi. Kotona se haluaisi olla vieressä silitettävänä, ja se säännöllisen epäsäännöllisesti tulee tuijottamaan viereen ja kerjäämään rapsutuksia. Se myös palkkautuu äärimmäisen hyvin sosiaalisesti silittelyillä ja rapsutuksilla.

Riite jaksaa yrittää ja yrittää epäonnistuttuaan. Se ei ota nokkiinsa korjauksista, vaikka toisinaan sille saa aika tiukastikin huomauttaa asiasta x. Se saattaa näyttää kolme sekuntia surulliselta, sitten se on taas kieli poskella pelleilemässä. Se ei ota painetta myöskään muista tilassa treenaavista koirista, eikä sitä myöskään kiinnosta muut koirat, vaan se keskittyy täysin tekemään minun kanssa juttuja. Sillä ei ole tarvetta myöskään lähteä muiden lelujen perään.

Tähän päivään mennessä se ei ole reagoinut koviin ääniin. Mikään alusta ei ole askarruttanut sitä, mikään tilanne ei ole aiheuttanut pelkoa. Se on kuitenkin vilkas koira, ja kaupungilla kulkiessa se ei kävele rennosti, vaan katselee aika tavalla kaiken aikaa kaikkialle. Puolustukseksi tosin sanottakoon, että Riite on elämänsä aikana käynyt kolmesti kaupungilla.

Teini-ikä oli tosiaan hankala, ja silloin se oli huomattavan epävarma ja surullinen. Pentuna sillä oli aina sellainen typerä virne naamalla, teininä se oli pääasiallisesti vain surullinen. Teini-ikä kesti suunnilleen 1v ikäisestä ehkä 1v 10kk ikäiseksi, eikä tuona aikana treenitkään hirveästi maistuneet. Se tarvitsi tällöin nostatusta, ja parhain nostatus olikin sille Nuukan tai Morin treenien katsominen. Se huutaakin kurkku suorana, jos näkee jomman kumman näistä tekemässä töitä.

Joku voi pitää vokaalisuutta ongelmana, mutta minusta se on lähinnä huvittavaa. Riite pitää jotain ääntä varmaan 90% hereilläoloajastaan. 10% tästä ajasta on turhaa pöhinää, 80% on leikkimisestä aiheutuvaa mölinää, ja loput 10% on piippaamista kun asia x turhauttaa tai on vain tylsää ja liikaa virtaa. Hämmentävintä tosiaan on se, ettei se töissä pidä yhtään mitään ääntä - paitsi silloin jos sille nauraa.

Mainittavaa toki on, että kotona Riite ei siis touhua kaiken aikaa, päin vastoin. Olen tottunut siihen, että koirat lopettavat itsekseen sisällä leikkimisen noin pari vuotiaana, mutta Riite lopetti jo vuoden iässä. Kotona se pääasiallisesti nukkuu jossain suht lähellä, leikkikohtauksia se saa muutamia päivän aikana. Se ei tyrkytä leluja tai vaadi tekemistä. Se kyllä osallistuu ihan kaikkeen mitä kotona tapahtuu, mutta menee loitommalle jos sitä käsketään.

Lenkeillä se tohottaa menemään koko ulkoilun ajan. Se ei irtoa koskaan kauaksi, ja jos pysähdyn, se tulee välittömästi luo. Pääasiallisesti se on jossain kymmenen metrin säteellä, ja tekee vähä väliä tsekkauksia minun luona. Se ajautuu luontaisesti minun taakse, jos tulee tien ylitys tms hidastus.

Suurin synti tässä koirassa on sen epä(itse)varmuus. Se näkyy juurikin siinä pöhinänä ihmisille ja koirille, ja minun luokse tulemisessa jännittävissä tilanteissa. Se hakee minusta tukea aina, kun jokin jännittää sitä, mutta samalla se on myös äärimmäisen utelias koira, ja haluaa tutkia jännittävää asiaa. Se ei menetä missään kohtaa toimintakykyä tai pakene, vaan alkujärkytyksen jälkeen tarkastaa jännän asian ja on siitä välittömästi yli.

Jännitystilanne saattaa siis olla vieras ihminen, joka tulee vastaan lenkillä metsässä. Riite tulee minun luo, ja muutaman sekunnin (ja huudon) jälkeen haluaa mennä tervehtimään ihmistä. Mikään paikka tai alusta ei ole sille aiheuttanut jännitystä, vaan se menee hyvin rohkeasti häntä tötteröllä tutkimaan kaikki mahdolliset paikat. Myöskään julkiset tilat joissa on muita ihmisiä ja koiria, ei aiheuta mitään epäitsevarmaa pöhinää tai tuen hakemista, vaan se pystyy kulkemaan koiria ja ihmisiä täynnä olevassa treenihallissa mielistyskiemurrellen.