Possusta

Possu on sijoituksessa Seinäjoella hyvällä ystävälläni Saara Takulla. Sijoitusprosessi lähti käyntiin, kun Possun kasvattaja lupasi Eosista korvauspennun, ja himoitsin yhä Eosin takana olevaa sukua. Possu, ollessaan Eosin 3/4 sisar, ei jättänyt minua rauhaan. Mietin voinko ottaa näin lähisukuista pentua, entä jos se on samanlainen kuin Eos? Mutta kun se sukutaulu… Ja eihän minulla ole tilaa! Jutusteltuani muutaman kasvattajan kanssa tästä asiasta, totesin että hitto, syteen tai saveen! Saara, huvittaisiko ottaa minulta sijoituskoira? Ja sittemmin hän onkin kirjoittanut blogissaan näin:

Ei me ihan vakavissamme oltu, läppää heitettiin, kunnes yhtäkkiä huomaamattamme oli sijoitussopimuksen ehdot käyty jo etukäteen läpi ja lennot varattu Norjaan. Ja nyt sinne sitten lähdin, Ville seuranani, pentua valkkaamaan. Jäljellä oli kaksi narttua joista sain valita, mutta pentu oli aika pitkälti selvillä jo matkaan lähdettäessä. Kasvattaja Hege oli kuvaillut pentuja sähköpostin välityksellä ja soopeli narttu oli noussut esiin – no, parhaana. Iloinen, sosiaalinen, ahne, leikkisä, voimakas, rohkea ja himpun verran itsenäinen. Kuvista tuo ei ollut juurikaan huomiotani kiinnittänyt, mutta kun luonnekuvaukset olivat selvillä aloin kiinnittää siihen enemmän huomiota. Ja paikan päällä kuvailu osoittautui oikeaksi, pikkupiski oli aivan täydellinen. Kun kolme jäljellä olevaa pentua tappeli kaksi muuta hyökkäsi aina soopelin nartun kimppuun, joka tappeli vastaan ja näytti närhen munat. Kun jossain kolisi pentujen ruoka-aikaan muut pennut hämmentyivät mutta soopeli vaan keskittyi syömiseen. Kun kaksi muuta kulkivat kaiken aikaa peräkanaa soopeli uskaltautui muuallekin tutkimaan, ollen silti yhtä sosiaalinen ja leikkisä.

Ja kaikkea tätä Possu on ollutkin, se on täydellinen. Olen nähnyt sitä miellyttävän usein, niin kotona, treeneissä kuin kisoissakin. Sen asenne on hurja, se on joka paikassa kuin kotonaan eikä se tunnu hätkähtävän mistään. Silti se on erittäin aktiivinen ja vilkas koira. Rakastan sen kolhunkestoa ja halua yrittää ja onnistua! Saara kirjoittaa Possusta seuraavanlaisesti:

Possu on hyvin erikoislaatuinen koira. Sen tietää jokainen Possun jossain tavannut. Possulla on aivan oma huumorintajunsa, töksähtelevä säntäilynsä, ja kuuluva äänensä. Kun menen Possun kanssa tokokokeeseen, kehän laidalla tuntemattomat kuiskailevat ”tuo on nyt se Possu” ja taputtavat aina kun Possu tekee jotain hassua.

Possu on hyvin selkeä on/off-koira. Se joko treenaa tai nukkuu. Possu rauhoittuu treeneissä kehän laidalle häkkiin tai hihnaan, se saattaa nukkua viikonkin sohvalla aktivointina pelkät pissatuslenkit, ja se tuntuu käyttävän kaiken sisätiloissa viettämänsä ajan nukkumiseen. Koska nukkuminen, se on hieno asia. Kun nukkuu joskus varastoon, jaksaa sitten tarvittaessa juosta, leikkiä ja treenata vaikka kolme vuorokautta putkeen. Koska kun Possu tekee, se tekee täysillä. Possun aivokapasiteetti ei riitä tekemään asioita vain vähän, kaikkeen uhrataan sata prosenttia.

Possu on (nykyään) koira joka tahtoo tehdä aina oikein. Kentällä Possu on vain minun kanssani. Jos pysähdyn juttelemaan treenikaverin kanssa, Possu tarjoaa paikallaoloa ja tapittaa minua. Tai hyppii vasten ja syö nameja. Possu voi keskittyä kerralla pitkiäkin aikoja, en muista että olisi tullut raja vastaan siinä kauanko odottelua tai montako toistoa se kestää. Possu patoaa itsensä erinomaisesti, sen hermot eivät piippaa, eikä se ala turhautuessaan vinkua. Komentamaan Possu saattaa joskus ryhtyä, mutta sen päästämät äänet ovat täysin sen itsensäkin tiedostamia ja tahallisia.

Possu on varsin kova koira. Sen pahimman teini-iän aikaan sain korjailla omia koulutusvirheitäni ihan fyysisin avuin, ja Possulle oli aivan yhdentekevää paljonko sitä kaulakarvoista riepottelin. Nyttemmin olen saanut luotua Possuun suhteen jonka myötä se kuuntelee mielipiteitäni kun vain poljen jalkaa, mikä on hyvä, koska se oli suhteellisen haastava saada hätkähtämään. Sitten taas koetilanteissa olen kokenut tämän ohjaajakovuuden hyvänä, Possu ei reagoi minun jännittämiseeni, vaan tekee koekehässä ihan yhtä hyvin kuin treeneissäkin. Erinomainen ominaisuus minunkaltaiseni kroonisen koejännittäjän kannalta.

Possu on jonkin verran terävä koira. Se huomaa asiat nopeasti, reagoi niihin nopeasti. Siis jos kokee sen tarpeelliseksi. Kerran olimme jäädä Bobcatin alle sen kääntäessä kulman takaa eteemme jalkakäytävää auratessaan, ja sain kiskoa Possun pois alta, koska se ei edes tajunnut mitään huolestuttavaa tapahtuneen. Sitten taas epätavallisen pamauksen kera reiteen lyöty t-paita saa Possun hetkessä paikalle karvat pystyssä tarkistamaan, onko tilanteessa jotain puolustamisen arvoista.

Possu on helposti palkkautuva koira. Kuvittelin itse sen palkkautuvan ennemmin palloilla kuin leluilla, mutta asiaa testatessani huomasin sen vaihtavan ongelmitta lelusta toiseen, ja himoitsevan eniten juuri sitä lelua joka on ohjaajalla. Possu on myös hyvin ahne, palkkaan sen treeneissä kuivaruokanappuloilla, koska en yksinkertaisesti jaksa hankkia sille mitään parempia herkkuja, kun se ei itse juurikaan eroa niissä nää.

Possu on erittäin ystävällinen koira. Se on mielin kielin niin ihmisille kuin eläimillekin. Olen tietoisesti vahvistanut tätä käytöstä, koska pidän koiristani ihmisystävällisinä, mutta iso osa käytöksestä on myös ihan Possun perusluonnetta. Se on sellainen rakastava ja rakastettu.

Possulla on hyvin tarkka nenä. Se yllättää minut toistuvasti löytäessään makupalan isolta piha-alueelta, saadessaan hajun esineestä esineruudun toisesta päästä minun mielestäni tyynellä ilmalla, jäljestäessään tarkasti nenä maassa, ja paikantaessaan ihmistä hakumetsässä. Viestin jälkiosuutta emme sille ikinä edes opettaneet, se vain juoksi sen siinä missä muunkin viestin.

Possu on minulle itselleni hyvin erityinen koira. Se on koira joka saa minut toistuvasti ajattelemaan, onko oikein että minun tasoisellani kouluttajalla on näin huipputason koira. Kun taitavammat kouluttajat ylistävät sen vahvuuksia pohdin, saanko tuotua tästä koirasta esiin kaiken sen mitä tarkkasilmäiset siinä näkevät, vaikkei sitä ole tietoisesti osattu vahvistaa. Possu on sellainen koira, josta, kliseisesti, on vaikka mihin, kunhan ohjaaja vain pystyy sen sinne viemään.

Suvusta ja sairauksista

Sukunsa puolesta Possu on puhdas työlinjainen, ja se onkin ISDS-rekisteröity. Sen isä, Canen Kane, harrastaa paimennusta ja tähtäys on kisaaminen. Lähisuvustaan ei löydy suuremmin maineikkaita paimenkoiria, mutta hyviä periyttäjiä, kuten Canen Spangle, poikansa Canen Baz sekä Jack of All Trades. Viidennen polven sisältä löytyy kuitenkin maineikkaat koirat Int Brace Ch Sweep ISDS159685, Int Brace Ch Moss ISDS188389, Int Sup Ch Spot ISDS161819, Bwlch Hemp ISDS201604 sekä Sadghyl Pip CDex UDex ISDS193219.

Possun kasvattajan mukaan suvussa ei ole tavattu suuremmin perinnöllisiä sairauksia. Jack of All Trade, joka on Possun isänemonnisä, on jättänyt yhden epileptikkopennun, Canen Diesel. Jack of All Tradesilla on 60 pentua.

Possun emon Lizin sisarpuoli Astra Shyla on ilmeisesti myös epileptikko.

Possun pentueesta on tehty uusintayhdistelmä, kuten myös Eosin pentueesta. Kummankin taustalla esiintyy niin Bell ISDS265847 kuin Jack of All Trades. Näiden sukujen yhdistelmä on tuottanut 24 epi-tervettä pentua, joten en pidä epiä keskivertoa suurempana riskinä.

Kane tai Liz ei ole jättänyt yhtään epileptikkoa. Kanella on yhdeksän pentuetta ja Lizillä kolme.

Kanella on yksi OCD-pentu, MTF Jackpot, mutta tämä OCD on traumaperäinen. Koira loukkasi vakavasti jalkansa nuorena, ja täten sen röntgenkuvissa näkyi epämääräinen varjostuma.

Lizillä on yksi OCD-pentu, MTF Go Odd Molly, Vanilla Choccon kanssa, joka on jättänyt myös toiseen pentueeseensa OCD:ta.

Kun ensimmäinen Dwylch-pentue oli vuoden, sain kuulla, että Possun 3/4 veli My Trusted Friend Dear Roy (Canen Kane x Astra Rikky, joka on siskopuoli Possun emo Lizille) on jättänyt kaksi epileptikkopentua. Toinen on Luna Tale Nice Jari, emonsa Luna Tale Inspire Pip, jonka isänemo Laetare Bowler Jack. Toinen pentu on Sparkling Jillz from Let’s Border, emonsa Butterfly Phoebe from Let’s Border.

Kyseinen Roy on jättänyt myös yhden OCD-pennun; Bacardi Dragonberry from the Wild Powerdogs, emonsa Daiquiri Moonlight with the Spirit of the Hawk, jonka takaa tulee Laetare Be Just.

Royn täysveljellä MTF Dragonheartilla on yksi OCD-pentu; Nice of You to Come Bye Are You Nuts, emonsa Astra Nuts (ISDS 335970).

Possun velipuolet MTF Loves Coffee ja MTF Legendary Dante (Canen Kane x Astra Baby) ovat kumpikin jättäneet OCD:ta. MTF Loves Coffee kahteen pentueeseen; 2 pentua yhdistelmään Coffee x Cozy DKK08174/2010, jonka isä Theo DKK06239/2007, sekä yhden pennun yhdistelmään Coffee x Dreamwork Sammie. Dante puolestaan kaksi pentua yhdistelmään Dante x Zenyatta (FI52036/15), jonka isä Toberoi Izar. Kyseisessä pentueessa myös yksi ellei kaksi autoimmuunitapausta.

Sisaruksista

Possun puoli- että täyssisaruksista löytyy niin toko-, rallytoko- kuin agilityvalioita. Sisaruksilla on myös koiratanssi- kuin paimennustitteleitä. Yksi sisarus kisaa myös palveluskoirajäljellä.

Sisaruksia on mennyt paljon pääosin kotikoiriksi ja kevyeen harrastamiseen, eikä isoa osaa koirista ole ollenkaan kuvattu. Canen pennut kuitenkin ovat olleet pidettyä Euroopassa niiden yhteistyökyvyn, mutkattoman luonteen ja tasaisuuden vuoksi.

Pennuista

Possu teki pentueen minulle 2016, isänä oli tanskalainen Tiger. Toivoin pentueesta omilla jaloilla seisovia, yhteistyökykyisiä, keskittymiskykyisiä, avoimia, uutteria, tasapainoisia ja keskivertoa hieman kovempia koiria. Pentue oli pienenä hyvin tasainen, ja sain käytännössä vetää tikkua siitä, kuka menee minnekin. Ensimmäiset kaksi vuotta sujuikin kivasti, mutta sen jälkeen alkoi ilmeentyä luonteissa eroavaisuuksia.

Vaikka yleisesti ottaen koko pentue on kyllä hyvin toimintakykyinen ja aktiivinen, jo pikkupentuna siellä oli yksi rauhallisempi yksilö; Spock (Dw Scrofa Algira), joka menikin sitten ensimmäiseksi harrastuskoiraksi. Spock on ollut täysipäinen koira, mutta sillä on puutteita itseluottamuksessa, ja se muun muassa ahdistuu jäljellä, jos liina vetää liian kireälle. Ei reagoi laukauksiin tottiskentällä. Yleisesti ottaen Spock on toiminut hyvin niin jäljellä kuin haussa, ja se on tasaisen varma ja järkevä koira kaikkialla. Spock on käynyt lampailla muutamia kertoja ja osoittanut taipumusta.

Yksi pentu oli minusta hieman muita itsenäisempi, joten pistin sen hyvin kokeneeseen koirakotiin Yhdysvaltoihin. Buckle Up (Dw Tigris Corbetti) on omistajansa mukaan täydellinen koira, joka näkee vain hänet treeneissä, ja jonka kanssa elo on helppoa ja vaivatonta. Buckle kuitenkin on voimakkaasti ääniarka, ja omistajan mukaan se johtuu siitä, miten Bucklen pentuaikana heidän äänivarma koira menehtyi, ja jäljelle jäi heikkohermoinen kaveri, jolta pelkomalli olisi opittu. Luultavasti Bucklella kuitenkin on ollut taipumus ääniarkuuteen alusta alkaen. Se menettää täysin toimintakykynsä, jos lähistöllä ammutaan raketteja (jota kuulemma tapahtuu useinkin). Se on kuitenkin voimakas, keskittymiskykyinen, viisas ja oppivainen. Buckle kisaa tokossa ja treenaa agilitya. Buckle on käynyt kertaalleen lampailla ja syttynyt heti.

Kaksi pentua oli todella samankaltaisia, hieman muita pentuja aktiivisempia. Nuuka (Dw Tigris Balica) ja Överi (Dw Scrofa Libycus) olivat pentueen hätähousuja, jotka kumpikin puhutteli minua jollain kosmisella tasolla. Jos olisin jättänyt itselleni uroksen, olisin jättänyt Överin, niin samankaltaisia ne Nuukan kanssa oli.

Nuuka on minun luottoeläin; sylikoira kotona ja tulenkatkuinen ruutipussi treeneissä ja töissä. Se on keskivertoa kovempi, jalat maassa oleva, äänivarma ja maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi katsova narttu. Överi on yhä hyvin samanlainen; kiihtyy nollasta tuhanteen sekunnissa ja kaikki ovat rakastettavia. Se on kuitenkin Nuukaa pehmeämpi. Luonnetestistä Överi on saanut maininnan laukausaltis, vaikkei ääniin reagoikaan. Sen luonnetesti meni muutenkin penkin alle, kun se ahdistui kelkasta, eikä päässyt siitä enää yli. Kuitenkin arkielämässä Överillä ei ole minkäänlaisia ongelmia minkään asian suhteen, vaan sen voi ottaa kaikkialle mukaan, eikä se reagoi ympäristöönsä pehmeästi tai hermostuneesti. Sekä Nuukalla että Överillä on ongelmia äänenkäytön kautta kiihtyessä, kummankin ollessa supervilkkaita koiria.

Nuuka kisaa tokossa ja jäljellä, treenaa pelastusta kokeet silmällä pitäen. Överi kisaa tokossa, treenaa agilitya kisoja silmällä pitäen, sekä tekee jonkin verran pk-hakua.

Toiset kaksi pentua olivat myös hyvin samankaltaisia. Roihun (Dw Tigris Altaica) ja Tigernin (Dw Tigris Virgata) suurin ero oli siinä, että Roihu varasti muilta pennuilta ruokaa ja murisi niistä, sekä istui muiden päälle, ja Tigern antoi sen tehdä tätä ja oli hieman siskoaan rauhallisempi, viisaammaan oloinen.

Roihu on tätä nykyään varsin samankaltainen Nuukan kanssa, vaikkei ehkä ihan yhtä hätänen. Sillä ei ole äänenkäyttöongelmia, ja se on arjessa helppo ja kiva koira, jolla on erinomainen työmotivaatio ja toistonkesto. Minulla oli suunnitelmissa käyttää Roihua jalostukseen Nuukan pentueen jälkeen, mutta Roihu kehitti ääniarkuuden täytettyään kaksi vuotta, jonka vuoksi sen pentuesuunnitelmat pistettiin jäihin. Roihu treenaa ja kisaa tokossa, agilityssa, sekä rallyssa. Se on varsin pehmeä koira, joka muistaa pahat asiat.

Tigernin pistin Norjaan pk-koiraksi sen tasaisen luonteen vuoksi. Se oli nuorena kovahko, mutta teini-iässä tapahtui paljon pahoja asioita jotka eivät olleet kaikkien hallinnassa, ja Tigernista tuli pehmeä. Ehkä itsestään, ehkä tapahtumien vuoksi. Se ei kuitenkaan kestä painetta omistajaltaan, ja ahdistuu ja kieltäytyy jopa tekemästä töitä. Se myös kehitti ääniarkuuden, josta kuitenkin päästiin nopeasti yli, joten luultavasti kyseessä ei ollut perinnöllinen ääniarkuus, vai jotain kautta opittu. Kaikesta huolimatta Tigern kisaa Norjan mestaruustasolla niin haussa kuin jäljessä, ja sillä on oikeus tokon VOI-luokkaan.

Buustista

Koska Possu jäi kesän siemennyksestä tyhjäksi, halusimme pelata varman päälle ja saada liveastuminen. Näin ollen uroksen piti asua suhteellisen lähellä, jotta mahdollisesti koronatilanteen kiristyessä astuttaminen onnistuisi. Possulle tulee ikä vastaan, ja tämä juoksu on nyt viimeinen yritys.

Uroksia katseltiin Ruotsista ja Norjasta, ja lopulta tärppäsi niinkin läheltä kuin 200 km päästä Suomesta.

Esittelyssä siis koira, joka teki Saaraan sen verran syvän vaikutuksen, että hän hoki mantrana kotiajomatkan ”se oli niin hieno”, ”se ei saa olla IGS kantaja”, ”tosi järkevä koira”: Mindpower Echo, tuttavallisemmin Buusti.

(Newsflash, Buusti ei ollut IGS kantaja)

Buusti on melkoinen velikulta. Koira joka on maailman unisin kotona. Koira joka nukahtaa vielä eteiseenkin kun itse puen treenivaatteita. Kotona arjessa siis hyvin rauhallinen. Treenatessa vilkas ja täysillä tekevä hessuhopo. Bortsuille tyypillistä totisuutta ei ilmene oikeestaan kuin paimentaessa. Tottista ja hakua tehdessä elämä on sairaan hienoa ja jokainen tsäänssi on mahdollisuus. Toistoja kestää paljon. Ei hötky eikä niiaile. Joskus ohjaajan kyvyttömyyden vuoksi joudutaan tilanteeseen, jossa Buusti toistaa samaa virhettä vaikka 10 kertaa peräkkäin yhtä innokkaasti ymmärtämättä, että jostain syystä ei nyt tule palkkaa. Palkkaantuu ruualla ja lelulla. Lelu on The juttu, mutta ruoka kelpaa kyllä ongelmitta.

Paimentaa kotona ankkoja ja lampaita, mutta ei ole maaninen vaan elää sujuvasti arkea vaikka lampaat ovat pihassa. Naudoilla ei ole käynyt. Omaa paljon eläinfiilistä ja saattaa joskus jäädä vähän turhaankin fiilistelemään. Paimenessa isoin ongelma on huono ohjaaja ja se, että en saa painetta menemään läpi Buustille joka johtaa tottelemattomuuteen. Ottaa esim. vääriä suuntia tai tulee stopeista läpi. Eläimille Buusti on reilu. Hampaita ei käytä ankkoihin lainkaan ja lampaisiin vain pyydettäessä.

Huomioni kiinnittyi Buustiin, kun laskin vaatimuksiani kisatuloksiin ja suvun matadoreihin liittyen. Toisesta polvesta löytyvät Vallhunden Tom, ja kolmannesta Llanfarian Jim 277807, joiden pentuemäärät eivät minua miellytä, mutta jostain on aina tehtävä joustoa. Olisin toivonut myös enemmän kisatuloksia, ihan vain koska se korreloi suoraan pentukyselijöiden kiinnostuksen kanssa, mutta eiköhän Buusti sillä rintamalla ehdi kunnostautua. Nuori koirahan se on.

Buusti on todella hieno koira, hyvin vaikuttavalla on/off-napilla. Kotona se pötköttää aina kuin mahdollista, lenkillä se vähän haistelee ja löntystelee laiskanpulskeana, mutta töissä silmistä loistaa hullunkiilto ja se tekee intensiteetillä, voimalla ja vauhdilla. Se suhtautuu kaikkeen avoimesti ja iloisesti, sillä ei ole huonoja päiviä.

Se on kohtuullisen kova, ja se tekee toistoja vaikka maailman tappiin asti. Vaikka ilman palkkaa. Ympäristöstä tai ohjaajalta se ei ota mitään painetta. Ei ota myöskään häiriötä ympäristöstä, ja työskentelee ohjaajalleen työskentelemisen ilosta. Se haluaa tehdä oikein, mutta kykenee tekemään vaadittaessa myös omia ratkaisuja. Tämä näkyy eniten/parhaiten paimenessa, jossa tahtoo luottaa omiin kykyihinsä enemmän kuin ohjaajan, ja siellä porhaltaa olkia kohauttaen paineen läpi.

Buusti ei ole hyrrä eikä energiapiikki. Sellainen vähän junamainen, olematta kuitenkaan diesel. Se ei vuoda, piippaa tai kiehu yli, vaan patoaa itsensä ja pitää hermonsa hyvin kurissa. Paras palkka on lelu, mutta palkkautuu myös nameilla, ja pitää kovasti myös sosiaalisesta palkasta. Taistelutahto on suuri, ja kiskoo voimakkaasti täyden suun puruotteella koko kroppaansa käyttäen.

Buusti on rohkea, iloinen, avoin, ja kaikin puolin varma koira. Sillä ei ole ääni- tai alusta-arkuuksia. Asuu uroskoiralaumassa, jossa sillä ei ole mitään ongelmia. Vieraita koiria kohtaan se on välinpitämätön.

Tapasimme Buustia, ja lenkillä se tosiaan vaikutti lähes laiskalta, helposti ohjattavalta ja kuulolla olevalta. Se ei ollut ihossa kiinni ja kysellyt tekemistä, vaan laahusti omiaan. Hallille kun mentiin ottamaan hieman tottista, Buusti pisti vaihteen silmään. Se vaikuttaa melkein bipolaariselta asennemuutoksen kanssa, mitä tulee kotikoirailuun ja työkoirailuun.

Suvusta ja sairauksista

Isä Link on kunnostautunut ensisijasesti agilitypuolella, missä se on varjovalio. Sillä on TK1 sekä BH suoritettuna. Paimennuksessa Link ei ole kisannut.

Link on puhtaasti työlinjainen, sen isän puoli norjalaisia, irlantilaisia ja brittiläisiä koiria. Linkin isä Vallhunden Tom ”Tauno” oli aikanaan hyvin pidetty uros, joka kisasi agilityssa kolmosissa, SBCAK paimennuksessa ykkösissä ja SPKY paimennuksessa kolmosissa. Taunon isä on Rob V1188/2004, joka on jättänyt muutoinkin tykättyä jälkeläistöä, joka on menestynyt niin paimennuksessa, agilityssa kuin tokossa.

Viiden polven sisällä suvusta löytyy Int Shep Ch Highgate Ben 174224, SE PVA Sheen V1315/97 sekä Erkens Lass, joka on sijoittunut viidenneksi kahdesti Ruotsin mestaruuskilpailuissa.

Emo Kate on agility- ja hyppyvalio. Sekin harrastaa paimennusta, muttei ole kisannut siinä.

Katen isä on alankomaalainen Charlie, joka on omistajansa ensisijainen openin kisakoira. Se on edustanut Alankomaita paimennuksen maailmanmestaruuskisoissa vuonna 2020. Charlie on luontainen, voimakas paimen, jolla on hyvä itsevarmuus, työmotivaatio ja miellyttämishalu. Avoin, ystävällinen ja nopea uros. Sen jälkeläistö on kunnostautunut ensisijaisesti paimennuksessa.

Katen emo on tsekkiläinen Zoey. Se harrastaa paimennusta, agilityä ja frisbeetä. Zoey on pieni, ketterä ja nopea koira. Paimennukseen se syttyi heti, ja se on lampailla luotettava ja varma. Karjalla toimii myös, jossa kestää jopa potkuja. Arjessa kuitenkin pehmeähkö koira. Kotona Zoey rakastaa rapsutuksia ja sohvannurkkaan kääriytymistä, mutta on aina valmis käärimään hihat jos töitä on tarjolla.

Viiden polven sisältä löytyy Llanfarian Jim 277807 Charlien isänä. Jim on ollut Alankomaiden mestari vuosina ’07 ja ’11, ja se on ollut euroopanmestaruuden viides vuonna ’09. Jimin isä on Irlannin maajoukkueessa kahtena vuonna edustanut Bill 252806, joka oli myös maailmanmestaruuden viidennes vuonna 2008. Charlien emonisä on Moel Nap 217137, Norjan ja Ruotsin tokovalio, sekä paimennuksen Norjan mestari kolmena vuonna. Charlien suvussa on useampia muitakin maajoukkue-edustuksia.

Zoeyn isänisä on Brace Cap 270159, Irlannin maajoukkuelainen neljänä vuotena, sekä Int Sup Ch ’10. Isänemo on Clencregg Jan 301117, Alankomaiden mestari ’13. Kyseisen koiran emo on maailmanmestari Becca 264339. Myös tällä puolen sukua löytyy useampi maajoukkue-edustus.

Buustin suku on siis puhdasta paimenkoirasukua. Sitä myöten se on myös varsin ”emmätiiä”-sukua, mitä sairauksiin tulee. Jotain olen kuitenkin onnistunut raapimaan ylös, mutta haluan jälleen huomauttaa, että sairaustapauksia on aivan varmasti enemmän kuin mitä julkisesti on kerrottu.

Suvusta löytyy niin epilepsiaa kuin OCD:ta. Buustin isänisä Vallhunden Tom on jättänyt yhden epileptisen jälkeläisen, Mithrandir Name of the Game, emo Borderness Jippii.

Kyseisen uroksen isä Rob V1188/2004 yksi pentu, Dacke V1286/2007 on epileptikko. Sillä on myös kolme epileptikkoa pennunpentua, sekä kuusi pennunpennunpentua neljässä eri yhdistelmässä. Mielenkiintoista kyllä, jokaisen sairaan pennunpennunpennun suvussa on myös Joe of Rowenburn 272330. Näistä pennuista kolme on Windass Goliatin (Seemework Key x Windanns Cima), ja kaksi Windanns Eyen (Seemework Key x Windanns Cissi, Ciman täyssisko). Mainittakoon tosin, että Goliatin kummassakin pentueessa on emon isänä Veams Step.

Robilla on 71 pentua. En pidä sen epilepsiariskiä keskivertoa suurempana.

Katen isoisällä Jimillä on miljoona pentua (Anadune 319, ISDS popular sires 303), ja vain yksi on ilmoitettu epileptikoksi: Evan of Bungee-Borders, emo Aimee of Bungee-Borders. Tähän en usko hetkeäkään.

Kahdeksan epileptistä pennunpentua, kaksi pennunpennunpentua. Määrät lienevät todellisuudessa moninkertaiset.

Buustin isä Peatdigger Chip on jättänyt yhden OCD-pennun, Bin ER33573/18, emo Päättymätön Juju. Chipin täysveli Carl on jättänyt yhden OCD-pennun, Lupaus ER47442/19, emo Peatdigger Ruby.

Chipin emo on jättänyt yhden OCD-pennun Karl Kemin kanssa (pennun nimi ei ole selvinnyt). Chipin isällä on neljä OCD-pennunpentua kolmessa eri pentueessa, yksi OCD-pennunpennunpentu.

Katen emolla on yksi OCD-pentu, Firework Hill Call Me RJ, isä Kinlock Shep. Sekä yksi pennunpentu. Myös isovanhemmat Rob V1188/2004, Dan 273656 sekä Jim 277807 ovat jättäneet OCD:ta pentuihin ja pennunpentuihin.

Perinteisten epilepsia- ja OCD-riskien lisäksi Buustilla on jonkinasteinen lonkkariski. Sen emonemonisä Glencregg Joss on D/C lonkkainen, ja se on periyttänyt jonkin verran huonoa lonkkaa eteenpäin.

Zoeyn kahdessa ensimmäisessä pentueessa on vain A:ta ja B:tä (A x7, B x6, yksi kuvaamaton), mutta sen kolmannessa pentueessa on kahdella D-lonkat.

Katen täyssisko Yeti on jättänyt D/D ja E/E lonkkaiset koirat Moss 342840 kanssa. Täysisko Piu on jättänyt neljä A-lonkkaista ainoaan viiden pennun pentueeseensa.

Katen puolisisko Ally Zee on jättänyt toiseen viiden pennun pentueeseensa yhden A-lonkkaisen, ja toiseen kuuden pennun pentueeseensa Cemig Imperio 353673 kanssa yhden B/B lonkkaisen, D/E lonkkaisen, yhden E-lonkkaisen.

Katen lonkat on alunperin lausuttu C/C. Uudelleenlausunnassa ne muuttuivat B/B. Buustin siskolla Plutolla (M. Easy) on A/A lonkat.

Sisaruksista

Buustilla on vain yksi täyssisarus, Pluto. Narttu on terveystarkastettu kaikin puolin terveeksi, ja se kisaa agilityssa, ja treenaa paimennusta.

Puolisisaruksia isänsä puolelta sillä on yksi pentueellinen. Viiden pennun laumasta kaikilla on A-lonkat ja 0-kyynärpäät, yhdellä on toisen olkanivelen OC, loput kuvattu terveiksi. Kaikilla selät VA0, neljällä LTV0 ja yhdellä LTV1. Toinen veli kivesvikainen.

Kyseisessä pentueessa kahdella nartulla oli välikuvissa olkanivelen epäsymmetriaa, mikä saattaa viitata oc-muutokseen tai ei. Kahdella pennulla oli/on myös olkanivelen kärjessä ”väkänen”, ihan kuten näiden vanhemmilla Linkillä ja Jujulla, mutta konsensus on, että kyseessä on merkityksetön sivulöydös. Erään ortopedin mukaan kyseessä kuitenkin voi olla alkava/pieni nivelrikko.

Puolisisarukset kisaavat niin tokossa, agilityssa, paimennuksessa kuin koiratanssissa. Pentueen kasvattaja kertoi olevansa pentueeseen todella tyytyväinen. Pennut ovat kiihkeitä olematta hyrriä, ja niillä on hyvät hermot. Avoimia, osa jopa kovahkoja koiria. Ei kuitenkaan välttämättä helpoimpia lammaspaimenia, hieman puutteita silmänkäytössä.