Syksy 2021 : Autumn 2021

AG2 ZZV2 OB3 FPr3 IPO3, Club Ch CZ Ob Ch / CZ TVA
Hummer Mintaka

BH HK1 VK2 JK3 RTK1 TK1 TK2 TK3, FI Ob Ch / FI TVA
My Trusted Friend Kane's Wicky

11.5.2010
FCI CMKU/BOC/3954/10/12
black & white
HD A/A
ED 0/0
OCD 0/0
spine free

CL/TNS/IGS normal
CEA kantajia : carrier

» Kotisivut : website
8.6.2013
ISDS332901
FCI FI20145/14
punasoopeli : red sable
HD A/A
ED 0/0
OCD 0/0
selkä : spine LTV0 VA0 SP0

CEA/TNS/CL/MDR1/RS/SN/EAOD/BCG normal
IGS kantaja : carrier

» Lisätietoja : more info
» Possu galleria

Hummer Mintaka
HD A/A ED 0/0 OCD 0/0, spine free - black bi
I' Bill vom Dänischen Wohld
IHT2 OB3 AG3
1HD A/A OCD 0/0 - black tri

Taff (ISDS 253590)
HD A/A
Glynn Vom Dänischen Wohld
HD A/A
Cory Faith Black Chevers
ZVOP ZPOP1 HWT IHT1 ZOP ZPU1 AG2, CZ Ch
HD A/A - black bi

Ted from Scottish Roy
vom Beutenhof
ZVOP ZOP ZZO BH ZM ZPU1 - HD A/A
Blaze Black Chevers
AG2 ZOP ZZO, SK Ch - HD A/A
My Trusted Friend Kane's Wicky
HD A/A ED 0/0 OCD 0/0, spine LTV0 VA0 SP0 - red sable
Canen Kane (ISDS301191)
Norwegian herdingtest
B/B - red sable

Canen Baz (ISDS251245)
5:5 ~ B/B
Canen Sable (ISDS277210)
8:4 ~ B/B
Liz (ISDS298880)
A/A - red bi
Rosewood Chez (ISDS275009)
Bell (ISDS265847)
6:5 ~ B/B

Yllä kolmen polven sukutaulu titteleineen, lonkkatietoineen ja väreineen. Kuuden polven sukutaulu täältä »

Above is a three-generation pedigree with titles, HD-results and colors. Six-generation pedigree here »


Possusta

Kun toin Possun Suomeen, meillä oli jo silloin sopimus Saaran kanssa, että jos edellinen pentue on tarpeeksi hyvä, käytän Possua uudelleen jalostukseen sitten, kun Saaralle se sopii. Nyt kun Possulla tulee ikä vastaan, kakkospentue tuli ajankohtaiseksi, kevyen viiden vuoden jälkeen. Saara kertoo Possusta seuraavaa:

Possu on tällä hetkellä hyvin lähellä ihannettani harrastuskoirana. Se on kotikoirana mukava ja helppo, eikä vaadi juurikaan huomiota sisätiloissa. Kuitenkin se on aina valmis työskentelemään ja tekemään täysiä. Sillä on hyvin luontainen on/off-nappi.

Possu ei rähjää lenkillä ja muut koirat ovat muutenkin sille ihan sama. Sitä voi lenkittää varsin huoletta muiden vieraidenkin koirien kanssa, mutta lähtökohtaisesti se ei silti muista koirista välitä.

Harrastuskoirana Possu on ollut jännittävä. Meillä kesti jokunen vuosi löytää yhteinen sävel tekemiseemme, mutta nykyään Possun kanssa treenaaminen on ihanaa ja palkitsevaa. Se oppii todella nopeasti, liikkuu hurjan nopeasti ja sen moottori tehdä töitä on loppumaton. Koen usein syyllisyyttä etten ole itse riittävän viitseliäs lähtemään mukaan esimerkiksi pelastuskoiratoimintaan, koska kokisin Possun olemaan sellaiseen varsin soiva peli. Se on järkevä ja funktionaalinen, ja uskon sen toimivan nimenomaan pitkäkestoisessa työssä, koska se osaa myös säästellä itseään niin, että se jaksaa työskennellä koko päivän. Kuitenkin se on aina valmis työskentelemään juuri nyt ja ihan täysiä.

Possu on synnynnäinen jälkikoira, ja ensisijaisesti nimenomaan jälkikoira. Pentuaikoina treenasimme päälajinamme hakua ja viestiä, ja sille piti opettaa ilmavainu luontaisen jäljestämisen sijaan. Myöhemmin kun vaihdoimme jäljelle, Possun ensimmäinen JK1 tuli alle kymmenellä treenillä. Nyttemmin Possun kanssa jäljestäminen on ennen kaikkea mukavaa. Se on tarkka ja täsmällinen, ja toteuttaa selvästi luontaisinta puoltaan jäljestäessään. Se ei säntäile, vaan liikkuu rauhallisesti jäljestäen välillä turhankin tarkasti nenä jokaisessa askeleessa.

Myös tokokoirana Possussa on ainoastaan koulutuksesta johtuvia puutteita. Joku minua säntillisempi olisi opettanut sen esimerkiksi kävelemään kunnolla, omasta mielestäni Possun tanssahteleva askel on vain veikeää. Se jaksaa tehdä kaikki EVL:n liikkeet putkeen palkatta ilman ongelmia. Oletan että Possu ketjuttaa asiat niin pitkällisesti, että tietää pitkän palkattoman suorituksen jälkeen olevan luvassa parempi palkka. Possu myös palkkautuu sosiaalisesti, joskin sitä taitoa on pitänyt vähän opettaa. Possu on elementissään etenkin PK-tottiksessa, missä sen suoritukseen ei vaikuta tekeekö se ensin paikallamakuun vai yksilöliikkeet. Possu ei reagoi laukauksiin seuratessaan eikä maatessaan, eikä myöskään normaalitilanteissa kuten lenkillä tai kentän laidalla vuoroa odotellessa. Se hyppää hyvin, on aina hypännyt, ja pk-esteet ovat harvemmin sille mikään ongelma.

Possu ei muutenkaan reagoi ääniin, ukkosella voimme pitää takapihan ovea auki, ja uutena vuotena koirat ovat kanssamme rauhallisia. Possu ei käytä ääntä treenatessa. Vapaa-ajallaan se laulaa, ja joskus tarjoaa haukkumista jonka olen opettanut sille temppuna. Koskaan missään tilanteessa se ei kuitenkaan vingu tai piippaa.

Possu palkkautuu kaikella. Se on todella, TODELLA ahne, mutta vaihtaa ruokapalkasta silti leluun ja lelupalkasta takaisin ruokaan sujuvasti. Se palkkautuu sekä taisteluleikeistä että jahtausleikeistä. Yleensä palkkaan Possua pallolla, koska se on itselleni helpointa. Koesuorituksen jälkeen annan Possulle pallon, jota se menee jäystämään ihmisjoukon keskelle ja ottaa vastaan yleisön kehut mahtavasta suorituksestaan.

Possu ei lopeta yrittämästä, vaikka se ei heti onnistu, tai vaikka joudun torumaan sitä tyhmäilyistä. Se ei muutenkaan paineistu kielloista tai ojentamisesta, tai kisajännittämisestäni. Possu kestää toistoja ihan tolkuttoman paljon, joten treenikaverini joutuvat usein pysäyttämään minut jos jään hinkkaamaan sen kanssa jotain tarpeettoman pitkäksi aikaa.

Possu haluaisi ajaa riistaa, mutta ei aja. Pentuna se lähti jokusen kerran fasaanin perään, kunnes se siltä aika kovalla kädellä koulittiin pois. Nykyään se voi ulkoilla vapaana kissojen ja rusakoiden ohi, vaikka se harmittaa sitä itseään merkittävästi. Joskus annan sille luvan ajaa pois roskapussejamme repivät fasaanit, ja se tulee käskyllä pois ajosta.

Possulla on kaksi ongelmaa, jotka olen hyväksynyt muuten varsin täydellisessä koirassa. Olen kuitenkin keskustellut näistä Marjon kanssa useasti ja perusteellisesti, koska en tahdo niitä periytyvän pentuihin. Ensimmäisenä on jonkinlainen matkapahoinvointi. Jos Possu matkustaa auton takaluukussa, se menee tolaltaan ja vaikka syö tiensä takapenkin läpi paikkaan jossa sillä on näkyvyys tielle. Kirjaimellisesti syö, eikä ole tätä tehdessään käskyjen tai kehujen tavoitettavissa. Asia on ratkaistu niin, että Possulla on kangashäkki takapenkillä, ja se näkee siitä tien niin että sen pahoinvointi pysyy kurissa. Tästä häkistä se ei ole koskaan pyrkinyt ulos ja pysyy siellä vaikka ovi olisi auki, ongelma on siis ilmeisesti nimenomaan siitä, että sen on nähtävä matkustaessa eteensä. Possu on matkustanut myös laivassa, junassa, sekä pikkupentuna lentokoneessa, ja näillä reissuilla en ole huomannut minkäänlaista ongelmaa. Tämä käytös olisi saattanut olla sellainen, johon olisin voinut oikealla kotikasvatuksella vaikuttaa.

Lisäksi Possu reagoi vahvasti minun raivareihini. Jos huudan miehelleni tai toiselle koiralleni oikein huutamalla, se lähtee menemään. Pahimmillaan se avaa ulko-oven lukosta ja pyyhältää pihan poikki. Se palaa heti takaisin kun rauhoitan ääneni ja kutsun, ja jos esimerkiksi lenkillä olen käskenyt sen paikallamakuuseen siksi aikaa kun sanon toiselle koiralle rumasti, se pysyy paikallaan ja odottaa kuuliaisesti. Kuitenkaan Possu ei paineistu jos treeneissä tai vapaalla sanon sille rumasti, enemmän sitä huolettaa muihin kohdistuva karjumiseni. Toisaalta, en yleensä joudu kitapurjeet vilkkuen karjumaan kellekään, saati Possulle, joten en tiedä missä se raja menee. Nämä tapahtumat vaativat minulta sen levelin vihaenergiaa, että tapauksia on vain muutama vuodessa.

Muita kyseenalaisia puolia Possussa on sen suunnaton älykkyys. Se on kirjaimellisesti liian viisas koiraksi. Tyhmempi koira olisi varmasti treeneissä monta kertaa helpompi, mutta sitten taas koirana ja kumppanina fiksu Possu on hauskempi. Se on, sisältäen nyt raakaa inhimillistämistä, suorastaan vitsikäs. Liian usein se reagoi meidän sille kertomaan typerään vitsiin lähtemällä pelleilyyn mukaan. Fiksuna koirana sillä on ne normaalit ongelmat; oppii nopeasti, KAIKEN.

Possu on ollut ikänsä terve. Muistan sillä olleen koskaan vain yhden tassuhaavan, ja sekin parantui hetkessä ja ongelmitta. Jumissa Possu ei ole ollut oikeastaan koskaan ennen kuin hankin belgini, joka kaikesta huolellisuudestani huolimatta välillä törmää Possuun aika kovaa. Silti jumeja ei ole ollut paljon ja ne eivät ole olleet pahoja. Edellisten pentujen jälkeen oli muutama pissatulehdus, muuten en muista oikeastaan mitään vikaa koko koiran eliniän aikana. Possun juoksukierto on hieman keskimääräistä pidempi, pääasiallisesti säntillinen, mutta pentujen jälkeen se haki sitä pari vuotta. Possun kaikkien juoksujen alkamisajankohdat löytyvät lueteltuna blogini sivupalkkiin, joten sieltä voi kukin tehdä omat diagnoosinsa. Possu on juoksujen aikaan helppo, eikä se vaikuta sen treenaamiseen tai käytökseen lainkaan. Viimeiset kaksi juoksua se on tauottanut ja jatkanut sitten loppuun. Ongelmaa siitä ei ole ollut. Possun edellinen astutus sujui luonnollisesti ja ongelmitta. Viimeisimmän juoksun aikana olen pitänyt Possun kotona uroskoirani kanssa, ja vain pari päivää se olisi itseään tarjoillut, muuten aika sujui Possun suhteen normaalisti.

Possu lenkkeilee ja työskentelee säässä kuin säässä. Tasaisin väliajoin kokeilen sillä tottikset kaatosateessa.

Kaikesta tästä maalailusta huolimatta Possu on oikeasti kiva koira. Olen itse aika kriittinen kaikkien edes etäisesti ongelmaa muistuttavien asioiden kanssa, joten tuon ne tässä nyt ilmi. Joten lisäksi kaikkia tuhmuuksia joita Possuun sisältyy on, että se varastaa ruokaa, jos sitä sen ulottuville yksinolon ajaksi jättää. Lisäksi Possu on hirvittävän epäkäytännöllisen värinen, mitä tulee karvoihin mustissa vaatteissa.

Possu ei ole koskaan takussa tai likainen. Lika vain rapisee siitä pois ja irtoaa itsellään. Sitä ei ole tarvinnut oikeastaan koskaan pestä. Possu tulee ilmeisesti hyvin lasten kanssa toimeen, vaikkei itselläni lapsia olekaan. Sukulaisten ja tuttujen lapset ovat kuitenkin Possulle mieleistä seuraa, ja se jostain käsittämättömästä syystä tottelee lapsia paremmin kuin aikuisia. Aikuisia Possu vedättää helposti, ja saa tahtonsa vieraiden (tai mieheni) kanssa usein läpi. Pentunahan meillä oli jonkin verran ongelmaa kun Possu vei minua kuin pässiä narussa, mutta oikeilla neuvoilla olemme päässeet Possun kanssa yhteisymmärrykseen. Käsittääkseni Possun aiemmat pennut eivät ole olleet samanlaisia syntymätuhmia kuin Possu.

Suvusta ja sairauksista

Kuvia ja perustietoa Possun vanhemmista »

Sukunsa puolesta Possu on puhdas työlinjainen, ja se onkin ISDS-rekisteröity. Sen isä, Canen Kane, harrastaa paimennusta ja tähtäys on kisaaminen. Lähisuvustaan ei löydy suuremmin maineikkaita paimenkoiria, mutta hyviä periyttäjiä, kuten Canen Spangle, poikansa Canen Baz sekä Jack of All Trades. Viidennen polven sisältä löytyy kuitenkin maineikkaat koirat Int Brace Ch Sweep ISDS159685, Int Brace Ch Moss ISDS188389, Int Sup Ch Spot ISDS161819, Bwlch Hemp ISDS201604 sekä Sadghyl Pip CDex UDex ISDS193219.

Possun kasvattajan mukaan suvussa ei ole tavattu suuremmin perinnöllisiä sairauksia. Jack of All Trade, joka on Possun isänemonnisä, on jättänyt yhden epileptikkopennun, Canen Diesel (Lähde »). Jack of All Tradesilla on 60 pentua.

Possun emon Lizin sisarpuoli Astra Shyla (Lähde ») on ilmeisesti myös epileptikko.

Possun pentueesta on tehty uusintayhdistelmä, kuten myös Eosin pentueesta. Kummankin taustalla esiintyy niin Bell ISDS265847 kuin Jack of All Trades. Näiden sukujen yhdistelmä on tuottanut 24 epi-tervettä pentua, joten en pidä epiä keskivertoa suurempana riskinä.

Kane tai Liz ei ole jättänyt yhtään epileptikkoa. Kanella on yhdeksän pentuetta ja Lizillä kolme.

Kanella on yksi OCD-pentu, MTF Jackpot, mutta tämä OCD on traumaperäinen. Koira loukkasi vakavasti jalkansa nuorena, ja täten sen röntgenkuvissa näkyi epämääräinen varjostuma.

Lizillä on yksi OCD-pentu, MTF Go Odd Molly, Vanilla Choccon kanssa, joka on jättänyt myös toiseen pentueeseensa OCD:ta.

Kun ensimmäinen Dwylch-pentue oli vuoden, sain kuulla, että Possun 3/4 veli My Trusted Friend Dear Roy (Canen Kane x Astra Rikky, joka on siskopuoli Possun emo Lizille) on jättänyt kaksi epileptikkopentua. Toinen on Luna Tale Nice Jari, emonsa Luna Tale Inspire Pip, jonka isänemo Laetare Bowler Jack. Toinen pentu on Sparkling Jillz from Let's Border, emonsa Butterfly Phoebe from Let's Border.

Kyseinen Roy on jättänyt myös yhden OCD-pennun; Bacardi Dragonberry from the Wild Powerdogs, emonsa Daiquiri Moonlight with the Spirit of the Hawk , jonka takaa tulee Laetare Be Just.

Royn täysveljellä MTF Dragonheartilla on yksi OCD-pentu; Nice of You to Come Bye Are You Nuts, emonsa Astra Nuts (ISDS 335970).

Possun velipuolet MTF Loves Coffee ja MTF Legendary Dante (Canen Kane x Astra Baby) ovat kumpikin jättäneet OCD:ta. MTF Loves Coffee kahteen pentueeseen; 2 pentua yhdistelmään Coffee x Cozy DKK08174/2010, jonka isä Theo DKK06239/2007, sekä yhden pennun yhdistelmään Coffee x Dreamwork Sammie. Dante puolestaan kaksi pentua yhdistelmään Dante x Zenyatta (FI52036/15), jonka isä Toberoi Izar. Kyseisessä pentueessa myös yksi ellei kaksi autoimmuunitapausta.

Suvun OCD-tapaukset vielä koottuna taulukkoon » visuaalisesti hahmottamaan tilannetta (OCD-välilehti)

Sisaruksista

Seuraavista linkeistä pääset katsomaan niin täyssisarusten kuin sisaruspuolien tietoja.

Possun puoli- että täyssisaruksista löytyy niin toko-, rallytoko- kuin agilityvalioita. Sisaruksilla on myös mm rallytoko-, koiratanssi- kuin paimennustitteleitä. Yksi sisarus kisaa myös palveluskoirajäljellä.

Sisaruksia on mennyt paljon pääosin kotikoiriksi ja kevyeen harrastamiseen, eikä isoa osaa koirista ole ollenkaan kuvattu. Canen pennut kuitenkin ovat olleet pidettyä Euroopassa niiden yhteistyökyvyn, mutkattoman luonteen ja tasaisuuden vuoksi.

Pennuista

Possu teki pentueen minulle 2016, isänä tässä pentueessa oli tanskalainen Tiger. Toivoin pentueesta omilla jaloilla seisovia, yhteistyökykyisiä, keskittymiskykyisiä, avoimia, uutteria, tasapainoisia ja keskivertoa hieman kovempia koiria. Pentue oli pienenä hyvin tasainen, ja sain käytännössä vetää tikkua siitä, kuka menee minnekin. Ensimmäiset kaksi vuotta sujuikin kivasti, mutta sen jälkeen alkoi ilmeentyä luonteissa eroavaisuuksia.

Vaikka yleisesti ottaen koko pentue on kyllä hyvin toimintakykyinen ja aktiivinen, jo pikkupentuna siellä oli yksi rauhallisempi yksilö; Spock (Dw Scrofa Algira), joka menikin sitten ensimmäiseksi harrastuskoiraksi. Spock on ollut täysipäinen koira, mutta sillä on puutteita itseluottamuksessa, ja se muun muassa ahdistuu jäljellä, jos liina vetää liian kireälle. Neljän vuoden iässä se alkoi huomata laukauksien ääniä. Yleisesti ottaen Spock on kuitenkin toiminut hyvin niin jäljellä kuin haussa, ja se on tasaisen varma ja järkevä koira kaikkialla. Spock on käynyt lampailla muutamia kertoja ja osoittanut taipumusta.

Yksi pentu oli minusta hieman muita itsenäisempi, joten pistin sen hyvin kokeneeseen koirakotiin Yhdysvaltoihin. Buckle Up (Dw Tigris Corbetti) on omistajansa mukaan täydellinen koira, joka näkee vain hänet treeneissä, ja jonka kanssa elo on helppoa ja vaivatonta. Buckle kuitenkin on voimakkaasti ääniarka, ja omistajan mukaan se johtuu siitä, miten Bucklen pentuaikana heidän äänivarma koira menehtyi, ja jäljelle jäi heikkohermoinen kaveri, jolta pelkomalli olisi opittu. Luultavasti Bucklella kuitenkin on ollut taipumus ääniarkuuteen alusta alkaen. Se menettää täysin toimintakykynsä, jos lähistöllä ammutaan raketteja (jota kuulemma tapahtuu useinkin New Yorkin lähiössä). Se on kuitenkin voimakas, keskittymiskykyinen, viisas ja oppivainen. Buckle kisaa tokossa ja treenaa agilitya. Buckle on käynyt kertaalleen lampailla ja syttynyt heti.

Kaksi pentua oli todella samankaltaisia, hieman muita pentuja aktiivisempia. Nuuka (Dw Tigris Balica) ja Överi (Dw Scrofa Libycus) olivat pentueen hätähousuja, jotka kumpikin puhutteli minua jollain kosmisella tasolla. Jos olisin jättänyt itselleni uroksen, olisin jättänyt Överin, niin samankaltaisia ne Nuukan kanssa oli. Nuuka on minun luottoeläin; sylikoira kotona ja tulenkatkuinen ruutipussi treeneissä ja töissä. Se on keskivertoa kovempi, jalat maassa oleva, äänivarma ja maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi katsova narttu. Överi on yhä hyvin samanlainen; kiihtyy nollasta tuhanteen sekunnissa ja kaikki ovat rakastettavia. Se on kuitenkin Nuukaa pehmeämpi. Luonnetestistä Överi on saanut maininnan laukausaltis, vaikkei ääniin reagoikaan. Sen luonnetesti meni muutenkin penkin alle, kun se ahdistui kelkasta, eikä päässyt siitä enää yli. Kuitenkin arkielämässä Överillä ei ole minkäänlaisia ongelmia minkään asian suhteen, vaan sen voi ottaa kaikkialle mukaan, eikä se reagoi ympäristöönsä pehmeästi tai hermostuneesti. Sekä Nuukalla että Överillä on ongelmia äänenkäytön kautta kiihtyessä, kummankin ollessa supervilkkaita koiria. Nuuka kisaa tokossa ja jäljellä, treenaa pelastusta kokeet silmällä pitäen. Överi kisaa tokossa, treenaa agilitya kisoja silmällä pitäen, sekä tekee jonkin verran pk-hakua.

Toiset kaksi pentua olivat myös hyvin samankaltaisia. Roihun (Dw Tigris Altaica) ja Tigernin (Dw Tigris Virgata) suurin ero oli siinä, että Roihu varasti muilta pennuilta ruokaa ja murisi niistä, sekä istui muiden päälle, ja Tigern antoi sen tehdä tätä ja oli hieman siskoaan rauhallisempi, viisaammaan oloinen.

Roihu on tätä nykyään varsin samankaltainen Nuukan kanssa, vaikkei ehkä ihan yhtä hätänen. Sillä ei ole äänenkäyttöongelmia, ja se on arjessa helppo ja kiva koira, jolla on erinomainen työmotivaatio ja toistonkesto. Minulla oli suunnitelmissa käyttää Roihua jalostukseen Nuukan pentueen jälkeen (Ree isänä!), mutta Roihu kehitti ääniarkuuden täytettyään kaksi vuotta, jonka vuoksi sen pentuesuunnitelmat pistettiin jäihin. Roihu treenaa ja kisaa tokossa, agilityssa, sekä rallyssa.

Tigernin pistin Norjaan pk-koiraksi sen tasaisen luonteen vuoksi. Se oli nuorena kovahko, mutta teini-iässä tapahtui paljon pahoja asioita jotka eivät olleet kaikkien hallinnassa, ja Tigernista tuli pehmeä. Ehkä itsestään, ehkä tapahtumien vuoksi. Se ei kuitenkaan kestä painetta omistajaltaan, ja ahdistuu ja kieltäytyy jopa tekemästä töitä. Se myös kehitti ääniarkuuden, josta kuitenkin päästiin nopeasti yli, joten luultavasti kyseessä ei ollut perinnöllinen ääniarkuus, vai jotain kautta opittu. Kaikesta huolimatta Tigern kisaa Norjan mestaruustasolla niin haussa kuin jäljessä, ja sillä on oikeus tokon EVL-luokkaan.


Reesta

Tällä kertaa Possun mieheksi on valittu upea, vanhempi tsekkiläinen uros, joka on osallistunut moneen ja myös menestynyt erinomaisesti usealla harrastusrintamalla. Mietimme tätä urosta jo Possun ensimmäiseen pentueeseen isäksi (sekä Nuukan pentueen isäksi!), mutta erinäisten asioiden vuoksi päädyimme kuitenkin Tigeriin. Olen seurannut tätä koiraa kauan suurella mielenkiinnolla, ja ollut myös omistajaansa yhteydessä useiden vuosien ajan. Nyt kun Possun toinen pentue tuli ajankohtaiseksi, emme antaneet hirveästi mietintävaltaa muille uroksille, vaan olimme Saaran kanssa käytännössä alusta alkaen päättäneet, että tämä se nyt on.

Saannen siis esitellä mielettömän hienon Pitrísekin, eli Reen!

Pitrísek on hyvin itsevarma, voimakas, vietikäs, mutta rauhallinen ja tasapainoinen uros. Se ei ääntele, se ei kiehu yli, eikä sillä ole tarvetta dominoida ketään tai mitään. Siitä ei löydy penniäkään terävyyttä tai aggressiota. Sen moottori on ehtymätön, ja sen työmoraali on erittäin korkea. Siltä löytyy myös täysin toimiva on/off-nappi.

Ree is my life-time dog, first dog for competitions and at the same time my dreamed border collie. Brilliant dog at whom I did a lot of mistakes. I still do not stop to be amazed by his kindness and at the way he sees life. Ree is the dog who believes he rules the world and that everybody loves him. Everything he does is 100% and he is enthusiastic about everything.

I have been choosing this boy for more than two years. I have wanted a dog from verified lines, more likely working line, taller, nice body structure and with a super temperament, drive, balanced nerves and stronger nature. At the beginning I also considered german shepherd and malinois. And the waiting was successful and I have more then I have ever dreamed.

Besides he is the best friend for life. Does not care about different environments, goes well with other dogs. He has never fought with another dog and is able to work even when female in heat is around. And he likes to cuddle too :))

Ree has a lot of drive, is keen to work, has natural aport. With a displaced threshold of pain and a lot of prey drive he resembles crossbreed between border collie and malinois :) When working sheep he is a natural driver with a strong eye, does not bite sheep.

He works for toys, food or only verbal reward. He has a strong character with the will to please. And mainly - he is "the good soul" :)

Jana otti Reen alunperin agilitykoiraksi, jossa se eteni kakkosluokkaan. Tästä siirryttiinkin suojeluun, jossa Ree kisaa kolmosluokassa (IPO3). Sillä on myös tsekkiläisten oma suojelutitteli ZZV2. Se on Club Champion suojelusta, eli se on kerännyt Club Champion -arvoon tarvittavat pisteet pelkästään suojelukisoista. Kyseisen arvon saa, kun kerää tarpeeksi pisteitä yhdestä tai useammasta eri harrastuslajista. Se on myös kisannut FCI jäljellä, josta titteli FPr3.

Jotta aika ei kävisi pitkäksi, Jana siirtyi jo hyvään ikään ehtineen Reen kanssa pk-puolelta tokoon. Ree on Tsekin tottelevaisuusvalio, ja se on edustanut Tsekkiä tottelevaisuuden MM-kisoissa vuosina 2016, 2017 ja 2018.

Pitrísek ei ole tottelevaisuudessa ihan hirveän tarkka koira, ja Jana epäilee sen johtuneen ensisijaisesti siitä, miten Ree on siirtynyt vuosien varrella tehtävästä toiseen. Ree kuitenkin yrittää tehdä aina oikein ja se myös haluaa tehdä oikein. Omasta mielestään se onkin erittäin pätevä aina, eikä mikään vastoinkäyminen lannista sen työmotivaatiota tai -moraalia. Vaikka se tekee kovaa ja korkealta, se käyttää silti aivojaan, eikä paukuta menemään aivottomasti.

Mainittavia sijoituksia ovat ensimmäinen sija Tsekin suojelumestaruuden valintakokeessa 2013 (IPO3) ja toinen sija kyseisessä kilpailussa itsessään. Kaikki malinoisten ja saksanpaimenkoirien ohi. Samana vuonna tuli myös toinen sija Tsekin jälkimestaruuden valintakokeesta, että itse kisoista. Se on sijoittunut toiseksi kahdesti Tsekin tokomestaruuskilpailussa (2016 ja 2017), sekä sillä on neljä vara-CACIOBia vuosilta 2016, 2017 ja 2018.

Jana kuvailee Reetä hänen unelmakoirakseen. Sen kanssa on tehty paljon virheitä, mutta uros antaa ne anteeksi ja kestää erinomaisesti myös epäjohdonmukaista ohjausta. Se ei ota painetta mistään, ei ohjaajasta eikä ympäristöstä, eikä se hermostu, jos se ei ymmärrä mitä siltä halutaan. Se palkkautuu niin leluista, ruoasta kuin kehuistakin, mutta varsinkin vanhemmiten on alkanut suosimaan leikkimistä. Sillä on erinomainen puruote ja se kiskoo lelua koko kroppaansa käyttäen. Se kuitenkin palkkautuu erittäin hyvin sosiaalisesti, ja pelkkä töiden tekeminen palkkaa itsessään.

Ree on alusta- ja äänivarma. Se on varma joka paikassa mihin se on elämänsä aikana heitetty, eikä se ole osoittanut pelkoa tai liiallista epävarmuutta oikeastaan mitään asiaa kohtaan. Sen pää kestää erinomaisesti vilkkaan kaupunkiympäristön, kuten myös kiihkeän kisatilanteen. Se ei myöskään voi pahoin autossa, vaan nukkuu pidemmät ajomatkat. Se pystyy olemaan levossa, kun muut tekevät töitä, eikä se ole sinkoamassa kentälle tai huuda kenenkään perään. Silloin kun Jana treenaa muiden koiriensa kanssa, silloin voi tulla piipitystä, mutta jos joku muu treenaa oman koiransa kanssa, silloin sitä ei kiinnosta.

Pitrísek on erittäin helppo koira arjessa. Kotona se lähinnä oleskelee jossain, leikkii itsekseen tai makoilee. Se seuraa kodin tekemisiä, mutta ei ole perskärpänen, eikä vaadi huomiota tai yritä saada kaikkia leikkimään kanssaan. Lenkeillä se pitää yhteyttä, mutta pystyy keskittymään myös omaan kulkemiseensa. Se menee ilman ongelmia myös vieraiden urosten kanssa, sitä ei kiinnosta muut koirat eikä niiden kukkoilut. Se ei ole koskaan joutunut tappeluun, ja mieluummin väistää kuin vastaa haasteeseen.

Ree on myös äärimmäisen ihmissosiaalinen ja hellyydenkipeä. Sen mielestä jokainen ihminen on olemassa hänen rapsutteluja varten, eikä yksikään uusi ihminen ole sille vieras. Siltä ei myöskään löydy dominanssia ihmisiä kohtaan, joten sen voi antaa kenelle tahansa hoitoon, jos tarvetta on. Se tottelee myös muita ihmisiä, se haluaa olla hyvä koira jokaiselle, jonka kanssa kommunikoi.

Riistaviettiä ei löydy, eikä Ree ole koskaan lähtenyt luonnoneläimen perään. Se pystyy syömään kaikkea, eikä sen pakki mene sekaisin helposti. Sillä on yleisesti ottaen muutenkin erinomainen ruokahalu, eikä se nirsoile turhia.

Ainoaksi huonoksi puoleksi Jana kertoo Reen aivottoman asioiden luo sinkoamisen. Kun se lähtee lelun perään, se ei välitä, vaikka tiellä olisi piikkilanka-aita, ruusupuska ja läjä lasinsiruja. Se menee läpi ihan mistä tahansa. Tästä syystä palkkauksen kanssa pitää hieman miettiä, jotta koira ei tärvää itseään hengiltä kaikessa kiihkeydessään. Kipukynnystä ei tunnu olevan ollenkaan. Naaman valkoiset merkit eivät siis ole vitiligoa, vaan ihan vain pöljyyttä, arpia, jotka ovat tulleet säheltämisestä.

Pitrísek tuntuu periyttävän luonnettaan voimakkaasti pennuille. Jana kertoo, että se on jättänyt erinomaisia pentuja myös heikkoluontoisten narttujen kanssa, ja ne pennut jotka hän on nähnyt, ovat häntä kovasti miellyttäneet. Lähes jokainen kasvattaja joka on Reetä käyttänyt, on jättänyt myös itselleen pennun kasvamaan.

Paimenhommiakin on tultu tehtyä, ja siinäkin uros on erittäin hyvä. Se käyttää runsaasti silmää, ja paimentaa niin lampaita, nautoja kuin ankkojakin. Arjessa tai muissa töissä silmä ei jumita. Myös silmänkäyttöä se on periyttänyt eteenpäin.

Suvusta ja sairauksista

Ree ei ole sukutaulullisesti se kaikkein uniikein, mutta meillä Suomessa sukua ei kuitenkaan hirveästi ole. Se ei myöskään ole täysin työlinjainen, vaan hieman päälle 1/8 näyttis. Suvusta löytyy siis niin Int Supeja kuin muotovalioita.

Reen isä I'Bill "Hope" on jättänyt useita hyvin pidettyä pentuja. Uros on kisannut niin agilityssa kuin tokossakin kolmosluokassa, sekä paimennuksessa kakkosluokassa. Se oli laukausvarma, ystävällinen, iloinen ja avoin koira, joka omistajansa sanojen mukaan oli hänen "once-in-a-lige-time" koira. Hope on ISDS-rekisteröity, ja sen suvussa on useita tunnettuja ja arvostettuja paimenkoiria. Muun muassa emonisä Zill ISDS 240234, joka on myös ensimmäisen Dwylch-pentueen takana Tigerin kautta.

Emo Cory on Tsekin muotovalio, ja se on kisannut agilityssa kakkosluokassa, kuin myös paimennuksessa ensimmäisessä luokassa.

Coryn isä Ted from Scottish Roy com Beutenhof oli hyvin pidettyä ja käytetty uros, ja se löytyy myös jokusen suomalaisen koiran takaa. Coryn emo on Blaze Black Chevers, joka on Slovakian muoto- ja grandmuotovalio, sekä kisannut agilityssa että paimennuksessa. Blazin isä on näyttelyissä erittäin menestynyt Clan-Abby NZ's Black Magic, ja emo Adora Akumulator on useamman maan muotovalio, ja kisannut niin paimennuksessa, agilityssa kuin suojelussa. Se on vuoden 2000 Slovakian agilitymestari.

Coryn suku on sekalinjainen - sen isän puoli on ISDS-rekisteröity, ja emon puoli puhdasta näyttistä, sekalinjaa ja brittiläistä työlinjaa, joka on muovautunut brittiläiseksi näyttelylinjaksi (Lethans, Caristan, Mobella).

Reen suvussa esiintyy jonkin verran epilepsiatapauksia. Ei paljoa, mutta esiintyy kuitenkin. Visuaalinen hahmotus lienee helpompi kuin tapausten selitys, joten tapaukset ovat nähtävissä välilehdeltä "Ree epi" »

On hyvä muistaa, että kaikilla edellä mainituilla koirilla on useita pentueita, kymmeniä pentuja, ja sairastapaukset ovat yksittäisiä.

Sisaruksista

Valtaosa sisaruksista on mennyt koteihin, jossa joko ei harrasteta, kisata, tai tuloksia ei vain löydy mistään. Sisaruksia on kuitenkin mennyt hyvin monipuolisiin harrastuskoteihin, ja tuloksia on tullut niin tokossa, agilityssa, paimennuksessa, suojelussa kuin jäljellä. Suurimpia menestyjiä sisarussarjassa lienee Lucky Shot Amazing Fleet, joka on ollut kahdesti Itävallan tokomaajoukkueessa.

Paljoa ei myöskään ole terveystutkittu, mutta ne jotka ovat, tulokset ovat olleet varsin hyvät. Suurinosa on lonkiltaan A:ta, viisi B:tä ja kaksi C:tä. Ei yhtään tunnettua OCD-tapausta, ei tunnettua epilepsiatapausta, ja yksi kivesvika.

Pennuista

Reellä on valtava läjä pentuja. Se oli syy, miksi en halunnut käyttää Reetä Possun ensimmäiseen pentueeseen - en halua käyttää matadorurosta, joka ilmaantuu puolen eurooppalaisen kannan takaa muutaman vuoden päästä. Reen pentuja ei kuitenkaan ole käytetty jalostukseen kolmea lukuunottamatta, joten olen todennut, ettei Ree varmaankaan tule olemaan jokaisen koiran takana tulevaisuudessa.

Tsekeissä ei ihan hirveästi kuvata koiria tai kisata niiden kanssa, joten pennuista ei perustietoja ole valitettavasti paljoakaan. Lonkkia löytyy A:sta C:hen, A onneksi dominoi tilastoja(A x 12, B x 4, C x 1). Kyynärpäät kaikilla kuvatuilla puhtaat (16). Yksi pentu lopetettu sydänvian vuoksi, kyseessä mitä ilmeisiten sydämen kehityshäiriö, joka ei ole perinnöllinen.

Reellä on kahdessa eri pentueessa yksi OCD-pentu. Toista näistä on käytetty jalostukseen, eikä kumpikaan ole oireillut. Jalostukseen käytetty pentu on Iggu Zelecsky Hradek, toinen on Dara Dajavera. Myös Roy of Dalmillington, poikansa Ted from Scottish Roy sekä Clan-Abby NZ's Black Magic ovat kaikki parin tapauksen takana.

Kisatuloksia on tokosta (alokkaasta MM-tasoon), suojelussa (IPO/IGP1-3, sekä SVV2), jäljeltä (FPr1-2), IPOR-pelastuksesta (RH-FL ja RH-T -lajeista), sekä paimennuksesta (NHAT, ZVOP). Koirat harrastavat näiden lisäksi mm agilitya, koiratanssia ja koirajuoksua.

About Possu

When I imported Possu to Finland, we had a deal with Saara; if the first litter is good enough, I'll use Possu the second time for breeding when it is suitable for her owner. The second litter is current now, after almost five years. Saara tells the following about Possu:

Possu is pretty much my ideal of a working dog. She is easy and fine pet. She doesn’t need much attention indoors, but is still always ready to work and give it all. Possu has a natural on/off-switch.

Possu doesn’t bark to other dogs in walks, and she doesn’t actually care for other dogs at all. She can usually be walked with other, even strange, dogs, but she doesn’t still care for them.

Possu is an exciting working dog. It took us few years to find our cooperation, but nowadays training with Possu is fun and rewarding. Possu learns really fast, moves really fast and she never gets tired. I often feel guilty not training rescue with her, because I assume Possu would be perfect for that. Possu is sensible and functional, and I believe she would be ideal in long lasting work. She can also consider, that work can last longer, and she won’t use all her energy at once. Still she is always ready to work, and will give all.

Possu was born to be a tracking dog. When she was a pup we trained mainly searching and messaging, and I had to teach her searching for scent in air. Naturally she would have searched for track. Later when we started tracking, Possu got her first result in less than a 10 training sessions. Nowadays tracking with Possu is nice and easy. She is careful and specific, and is clearly a natural. She doesn’t run around, but moves carefully and is sometimes even too strict staying in trail.

Also as an obedience dog Possu’s flaws are because of my training. Someone better than me would have teached her to walk properly, but I think Possu dancing around is just funny. She can do all the Elite class exercises at once without rewarding in between without problems. I assume, that Possu thinks so much, that she knows that many exercises without rewards means better reward at the end. Possu can be rewarded socially, although we have trained that. Possu is at her best in the obedience part of Finnish working trials. She works as well doing the staying-exercise first or last. Possu doesn’t react in shooting laying down or heeling, or at her free-time, taking a walk or waiting for her turn. Possu jumps well, and working trial obstacles are rarely a problem.

Possu doesn’t react to loud noises. We can keep our back yard door open during thunderstorms, and at New Years eve dogs stay with us peacefully.

Possu doesn’t make sound while training. At her free time she sings, and sometimes even barks, even though I have taught her that. In any situation Possu doesn’t whine.

Possu can be rewarded with anything. She is really, REALLY greedy, but can still change her reward from food to a toy, and back again. She can be rewarded by tugging and throwing. Normally I reward Possu by tossing her a ball, because it’s the easiest way. After a competition I give her a ball, and she goes to show it to her audience and accepts all the compliments.

Possu doesn’t stop trying when she doesn’t succeed, or if I have to correct her for being naughty. Possu doesn’t take pressure for correcting or forbidding, or me being terrified while competing. Possu can handle repeating exercises so much, that my training buddies have to sometimes stop us from repeating something too much.

Possu would chase wild animals if I would let her. As a pup she chased some birds, but that got trained off. Nowadays Possu can ignore cats and bunnies, even though she wouldn’t want to. Sometimes I let her chase away pheasants tearing our garbage, and she returns when called.

Possu has two problems, which I have accepted in elseway perfect dog. I have discussed these with Marjo a lot, because I don’t want these to be inherited in the pups. The first one is some kind of car sickness. If Possu travels in the trunk of a car, she gets really upset and even eats her way through the back seats to a place where she can see the road. She can’t heard commands or prices when in that mental state. This has been solved by placing Possus fabric cage in the backseat, where she can see through the window. She has never tried out of this cage, and stays there even when the cage door is open. We have assumed that the problem is precisely seeing out of the window. Possu has travelled in train, ship, and as a pup in a plane, and no travel sickness has occurred. Someone else could have known how to train this kind of behaviour.

Also Possu reacts to my rage episodes. If I yell at my boyfriend or to my other dog, Possu leaves the scene. At the worst she opens the front door and runs off. She comes back when called, and if I have asked her to lie down before yelling she obeys. Possu doesn’t react this way if I am angry at her in training or else, she is more bothered me yelling to others. Then again, I very rarely yell at that kind of volume, and we have these situations in only few times a year.

Also interesting things about Possu is, that she is a bit too clever. She is literally too clever for a dog. If she were more stupid she would be easier to train, but she is funnier this way. This includes lot of humanizing, but she is such a comedian. Too often she reacts to our jokes by joking even more. Also there comes the obvious problems; when a dog is that smart she learns fast EVERYTHING.

Possu has always been healthy. I remember only one paw-wound in her entire life, which healed quickly without problems. Possu has never really needed massages before I got my belgian shepherd, who, even with my carefulness, sometimes hits Possu pretty hard. Still there haven’t been much or serious muscular problems. After the last pups Possu had few pee inflammations, but that is all the sicknesses I can remember.

Possu has a bit longer heat cycle than average dog. Usually it is really precise, but after the pups it took a while to recover. All the heats have been listed in the sidebar of my blog, http://rrood.blogspot.fi so you can make your own diagnoses there. Possu is easy and normal during her heat, and it doesn’t influence her behavior or training. Last two heats she had paused and then continued. It has caused no troubles. Possu’s last breeding was natural and without problems. Her last heat Possu has lived with my male dog, and only few days she was trying to flirt. Otherwise Possu was fine and normal.

Possu takes walks and works in any weather. Every now and then I try doing obedience during a rainstorm.

Despite this all, Possu is really a níce dog. I am overly critical about everything that can be assumed as a flaw, that’s why I bring them up. So I will also tell, that Possu has a tendency to steal food, if you leave it out while she is alone. Also her fur color is problematic in black clothes.

Possu is never knotted or dirty. Dirt just falls of her. I haven’t washed her but few times ever.

Possu seems to get along with children, even though I don’t have any. Children of my relatives and friends seem to be Possu’s favorite people, and for some reason she obeys them better than adults. Possu easily makes people to act her way, and gets what she wants. As a pup Possu also manipulated me a bit, but with right adwise we have gotten into an understanding. I have understood that Possu’s earlier litter hasn’t been as naughty pups.

Her pedigree and family illnesses

Pictures and basic information about Possu's parents »

Possu is a pure working line and she is ISDS registered. Her father Canen Kane works in herding. No famous herding dogs can be found in her close family, but some good producers though such as Canen Spangle, her son Canen Baz and Jack of All Trades. Inside the fifth generation can be found famous dogs Int Brace Ch Sweep ISDS159685, Int Brace Ch Moss ISDS188389, Int Sup Ch Spot ISDS161819, Bwlch Hemp ISDS201604, and Sadghyl Pip CDex UDex ISDS193219.

According to Possu's breeder, there aren't many hereditary diseases found in the family. Jack of All Trade, who is Possu's paternal grandmother, has left one epileptic puppy, Canen Diesel (Source »). Jack of All Trades has 60 puppies.

Astra Shyla (Source »), a half-sister of Possu's mother Liz, is apparently also an epileptic.

Possu's birth litter has been repeated, just like Eos' birth litter. Both Bell ISDS265847 and Jack of All Trades appear in the background of both. The combination of these pedigrees has produced 24 epi-healthy puppies, so I don't consider epilepsy to be a higher than average risk.

Kane or Liz have not left any epileptics. Kane has nine litters and Liz has three.

Kane has one OCD puppy, MTF Jackpot, but this OCD is traumatic. The dog seriously injured his leg at a young age, and thus his x-rays showed a vague shading.

Liz has one OCD puppy, MTF Go Odd Molly, with Vanilla Chocco, who has also left OCD in his other litter.

When the first Dwylch litter was a year old, I heard that Possu's 3/4 brother My Trusted Friend Dear Roy (Canen Kane x Astra Rikky, who is a half-sister to Liz) has left two epileptic puppies. The other is Luna Tale Nice Jari, her mother Luna Tale Inspire Pip, by her grandmother Laetare Bowler Jack. Another puppy is Sparkling Jillz from Let's Border, his mother Butterfly Phoebe from Let's Border.

Roy has also left one OCD puppy; Bacardi Dragonberry from the Wild Powerdogs, his mother Daiquiri Moonlight with the Spirit of the Hawk, behind comes Laetare Be Just.

Roy's full brother MTF Dragonheart has one OCD puppy; Nice of You to Come Bye Are You Nuts, his mother Astra Nuts (ISDS 335970).

Possu's half-brothers MTF Loves Coffee and MTF Legendary Dante (Canen Kane x Astra Baby) have both left OCD. MTF Loves Coffee for two litters; 2 puppies in Coffee x Cozy DKK08174/2010 whose sire Theo DKK06239/2007 and one puppy in Coffee x Dreamwork Sammie. Dante has two puppies in the combination of Dante x Zenyatta (FI52036/15).

All OCD cases still compiled in a table » to visualize the situation (OCD tab).

Siblings

The following links lead to see information about both full- and half-siblings.

Possu has obedience, rally obedience, and agility champions as her half- and full-siblings. The siblings also have dog dance and herding titles. One sibling is competing with working dog trial tracking (level A).

A lot of siblings have gone mainly as pets and light performance homes, and the majority of the dogs have not been x-rayed at all. However, Kane's puppies are liked in Europe because of their ability to cooperate, uncomplicated character, and stability.

Pups

Possu made a litter for me in 2016, the father in this litter was Tiger from Denmark. I hoped the litter to be confident, cooperative, concentrating, open, hardworking, balanced and a little harder than average Border Collies. The litter was very stable when they were pups, and I practically needed to pull a stick to decide who is going and where. The first two years went well, but after that differences in character began to emerge.

Although in general, the whole litter is very functional and active, already as a little puppy there was one calmer one; Spock (Dw Scrofa Algira), who then became his owner's first performance dog. Spock has always been a full-headed dog, but he has flaws in self-confidence, and gets, among other things, anxious if the leash pulls too tight while tracking. At the age of four, he began to notice gunshots. Overall though, Spock has performed well in tracking and searching, and is a stable and rational dog everywhere. Spock has seen sheep a few times and shown a tendency.

One puppy was a little more independent than others, so I placed him in an experienced home in the United States. Buckle Up (Dw Tigris Corbetti) is, according to his owner, a perfect dog who only sees his handler in training and with whom life is easy and effortless. However, Buckle is heavily voice-sensitive, and according to the owner, it’s because of how their sound-stable dog died during Buckle’s puppy time, leaving him with a weak-nerved one, from whom the fear pattern would have been learned. Probably, however, Buckle has been prone to voice-sensitivity from the beginning. He will completely lose his ability to function if fireworks are launched nearby (which happens often in the New York suburbs). However, he is powerful, focused, wise, and docile. Buckle competes in obedience and practices agility. Buckle has seen sheep once and understood the idea immediately.

The two puppies were really similar, slightly more active than the other puppies. Nuuka (Dw Tigris Balica) and Överi (Dw Scrofa Libycus) were litter firecrackers, both of them spoke to me on some cosmic level. If I had left a male for myself, I would have left Överi, that similar they were with Nuuka. Nuuka is my main performance dog; a lap dog at home and a total firecracker at work. She is harder than an average bitch, with her feet on the ground, soundproof and looking at the world through rose-red glasses. Överi is still very similar; accelerates from zero to a thousand per second and loves everyone. However, he is softer than Nuuka. In the character test, Överi has been mentioned as a voice-sensitive, although he doesn't react to sounds. Anyway, his character test went under the bench when he was anxious about the sled and couldn’t get over it. However, in everyday life, Överi doesn't have any problems with anything, he can be taken anywhere and he doesn't react softly or nervously to the environment. Both Nuuka and Överi have problems controlling their voices, both being super-lively, perky dogs. Nuuka competes in obedience and tracking, trains SAR with competitions on the mind. Överi competes in obedience, trains agility with competition on the mind, and does some SAR.

The other two puppies were also very similar. The biggest difference between Roihu (Dw Tigris Altaica) and Tigern (Dw Tigris Virgata) was that Roihu stole food from other puppies and growled to them, and sat on top of others, and Tigern let her do this and was a little calmer, wiser.

Roihu is quite similar to Nuuka these days, although maybe not just as vivid. She doesn't have problems with using her voice, and she is an easy and nice dog in everyday life with excellent work motivation and repetition endurance. I had plans to use Roihu for breeding after Nuuka’s litter (Ree as a father!), but Roihu developed voice-sensitivity after turning two years old, which is why her litter plans were canceled. Roihu competes in obedience, agility and rally.

I placed Tigern in Norway as a working trial dog because of her stable character. She was tough when young, but a lot of bad things happened in her teens that weren’t under everyone’s control, and Tigern turned soft. Maybe by herself, maybe because of events. However, she can’t take pressure from her owner, and is anxious, and even refuses to work. She also developed voice-sensitivity, which, however, was quickly overcome, so it was probably not hereditary, but learned from somewhere during teenage. Nonetheless, Tigern competes at the Norwegian championship level in both search and tracking, and has permission for the obedience Ob3/elite class.

About Ree

This time, a wonderful, older Czech male has been chosen as Possu's husband. He has participated and excelled in many venues during the years. We already thought of this male as the father of Possu's first litter (as well as the father of Nuuka's litter, and Roihu's! I REALLY have wanted to use him.), But due to various things we ended up with Tiger. I have followed this dog a long time with great interest and have been in contact with his owner Jana many years. Now that Possu's second litter became current, we didn't really give any thought to other males, but knew with Saara we just need to use him.

So let me introduce terrific Pitrísek, aka Ree!

Pitrísek is a very confident, powerful, energetic but calm and balanced male. He doesn’t use his voice, doesn't gets over-excited, and has no need to dominate anyone or anything. There is no hint of sharpness or aggression in Him. His engine is inexhaustible and work ethic is very high. He also has a fully functional on/off button.

Ree is my life-time dog, first dog for competitions and at the same time my dreamed border collie. Brilliant dog at whom I did a lot of mistakes. I still do not stop to be amazed by his kindness and at the way he sees life. Ree is the dog who believes he rules the world and that everybody loves him. Everything he does is 100% and he is enthusiastic about everything.

I have been choosing this boy for more than two years. I have wanted a dog from verified lines, more likely working line, taller, nice body structure and with a super temperament, drive, balanced nerves and stronger nature. At the beginning I also considered german shepherd and malinois. And the waiting was successful and I have more then I have ever dreamed.

Besides he is the best friend for life. Does not care about different environments, goes well with other dogs. He has never fought with another dog and is able to work even when female in heat is around. And he likes to cuddle too :))

Ree has a lot of drive, is keen to work, has natural aport. With a displaced threshold of pain and a lot of prey drive he resembles crossbreed between border collie and malinois :) When working sheep he is a natural driver with a strong eye, does not bite sheep.

He works for toys, food or only verbal reward. He has a strong character with the will to please. And mainly - he is "the good soul" :)

Jana originally took Reen as an agility dog, where they moved to the second level. From there they moved on to protection, where Ree competed in the third class (IPO3). He also has a Czech protection title ZZV2 He is a Club Working Champion from protection, i.e. he has collected the points needed for the Club Working Champion title only from protection competitions. This title is obtained when you collect enough points from one or more different sports. He has also competed in FCI tracking, earned an FPr3 title.

In order not to get bored, Jana moved to work in obedience with Ree, who had already reached a good age. Ree is Czech Obedience Champion and has represented Czech at the World Obedience Championships in 2016, 2017, and 2018.

Pitrísek isn't the most accurate dog in obedience, and Jana suspects it was primarily due to how Ree has moved from one task to another over the years. However, Ree always tries to do the right thing and also wants to do the right thing. In his own opinion, he is always excellent, and no adversity discourages his work motivation or morale. Even though he functions hard and high, he still uses his brain.

His most notable rankings are first place in Czech national IPO3 Championship Qualifications 2013, and becoming a vice-Champion from the same competition. Past all Malinoises and German Shepherds. In the same year, he also got second place in Czech Tracking Championship Qualifications, and became a vice-Champion also from there. He has been twice vice-Champion in Czech Obedience Championship (2016 and 2017) and has four res-CACIOBs from 2016, 2017, and 2018.

Jana describes Ree as her dream dog. A lot of mistakes have been made with him, but the male forgives them and also withstands inconsistent handling marvelously. He doesn’t take pressure from anything, neither from the handler nor the environment, and he doesn’t get nervous if he doesn’t understand what is asked from him. He enjoys toys, food and praises, but when becoming older, he has started to favor playing. He has an excellent bite hold and he plays using his whole body. However, he works very well with social rewarding, and just doing the work itself is rewarding enough.

Ree is a platform/terrain and sound proof. He has been stable everywhere he has been thrown through his lifetime, and he hasn't shown fear or excessive uncertainty towards anything. He handles the bustling urban environment without any problems, as well as the hectic competition situation. He doesn't get car sickness but just sleeps longer distances. He is able to be at rest when others are working and isn't lunging on the course or yelling at them. When Jana trains with her other dogs, then there may be some whining, but if someone else trains with their own dog, then he is not interested.

Pitrísek is a very easy dog in everyday life. At home, he mostly stays somewhere, playing on his own or lying down. He follows what is done at home, but is not behind the feet, and doesn't require attention or try to get everyone to play with himself. While on walks, he keeps in touch but is also able to focus on his own stuff. He goes without problems even with stranger males, he isn't interested in other dogs or their provocations. He has never been in a fight, and would rather avoid than meet the challenge.

Ree is also extremely human social and affectionate. He thinks every human being exists for petting him, and no new human is a stranger to him. He doesn't have dominance over people, so he can be given to anyone overnight if needed. He obeys other people, he wants to be a good dog for everyone with whom it communicates.

He doesn't have prey drive, and he has never gone after a wild animal. He can eat everything, and his stomach doesn't get upset almost from anything. He generally has an excellent appetite and isn't picky.

The only downside, Jana says, is Ree's brainless lunging towards rewards. When he lungs after a toy, he doesn’t care if there’s a barbed-wire fence, a rose bush, and a lot of shards of glass on the way. He goes through just about anywhere. For this reason, with rewarding, you have to think a little harder so that he doesn't slay himself in all his fervor. He seems to have a huge pain tolerance. Those white random markings on his face are the results of this kind of brainless action.

Pitrísek seems to inherit his character strongly to his puppies. Jana says he has left excellent puppies even with weak bitches, and the puppies she has seen have pleased her greatly. Almost every breeder who has used Ree has also left a puppy to themselves.

He does also herding, and he is very good in that too. He uses plenty of an eye, and herds sheep, cattle and ducks. In everyday life or other sports, the eye doesn't get him stuck. He has also passed this eye forward.

His pedigree and family illnesses

Ree is not the most unique in terms of pedigree, but we don't have this pedigree in Finland but behind just a few dogs. He isn't either completely working line, but has about 1/8 show line in him. The family therefore includes both Int Sups and Show Champions.

Ree's father I'Bill "Hope" has left several well-liked puppies. The male has competed in both agility and obedience in the third class, as well as in herding in the second class. He was a shot-safe, friendly, cheerful, and open dog that, in the words of its owner, was her “once-in-a-life-time” dog. Hope was ISDS registered and had several well-known and respected herding dogs in his pedigree. Among others is grandsire Zill ISDS 240234, who is also behind the first Dwylch litter via Tiger.

Dam Cory is Czech Champion and has competed in agility in the second class as well as in herding in the first class.

Cory's father Ted from Scottish Roy vom Beutenhof was a well-liked and used male and can also be found behind some Finnish dogs. Cory’s mother is Blaze Black Chevers, who is Slovak Champion and Grand Champion, competing in agility and herding. Blaze’s father was a very successful show dog Clan-Abby NZ’s Black Magic, and mother Adora Akumulator is a multi Champion, and competed in herding, agility, and protection. She was Slovak Agility Champion in 2000

Cory’s pedigree is mixed-line - her sire side is ISDS-registered, and the mother’s side is pure show line, mixed-line, and British working line that has taken shape as a British show line (Lethans, Caristan, Mobella).

There are some cases of epilepsy in Ree's family. Not much, but it some nonetheless. Visual perception is probably easier than an explanation of cases, so cases can be seen on the tab "Ree epi" »

It is good to remember that all of the above dogs have multiple litters, dozens of puppies, and the cases are few.

Siblings

The majority of siblings have gone to homes where there isn't training, competing, or results just can’t be found anywhere. However, the siblings have gone to very diverse performance homes, and there are results from obedience, agility, herding, protection as well as tracking. Probably the biggest name in the sibling series is Lucky Shot Amazing Fleet, who has been on the Austrian Obedience Team twice.

Not much has been done what comes to health testing either but for those who have got some x-rays, the results have been quite good. Most have an A hip, five Bs and two Cs. No known case of OCD, no known case of epilepsy, and one monorchid.

Pups

Ree has a huge amount of puppies. That was the reason why I didn't want to use him for the first litter of Possu - I don't want to use a matador male, which appears behind half of the European population a few years. However, Ree puppies haven't been used for breeding except three, so I concluded that Ree probably isn't going to be behind every dog in the future.

In Czech, dogs aren't so x-rays or competed with, so unfortunately there is not much basic information about the puppies. The hips are from A to C, A fortunately dominates the statistics (A x 12, B x 4, C x 1). Elbows all described as clean (16). One puppy was put to sleep due to a heart defect, most obviously a heart development disorder that is not hereditary.

Ree has one OCD puppy in two different litters. One of these has been used for breeding and neither has been symptomatic. The puppy used for breeding is Iggy Zelecsky Hradek, the other is Dara Dajavera. Also Roy of Dalmillington, his son Ted from Scottish Roy and Clan-Abby NZ’s Black Magic are all behind a couple of cases.

The competition results are from obedience (beginner to World Champion level), protection (IPO/IGP1-3, and SVV2), tracking (FPr1-2), IPOR SAR (RH-FL and RH-T), and herding (NHAT, ZVOP). In addition to these, some dogs also work in agility, dog dancing and dog running..