Morista

Mor oli vähän heräteostos. Toki, pidän kaiken aikaa silmät auki mielenkiintoisten yhdistelmien ja urosten varalta, mutta Morin pentue oli lähes syntymässä, kun sen bongasin ja pistin viestiä kasvattajalle.

Mor oli tarkoitus laittaa sijoitukseen. Minulla oli reilu puolitoista vuotias kisakoira jo kasvamassa, en tarvitse toista mihinkään vielä pitkään aikaan. Mutta koska tykkään ihan hurjasti vanhemmasta nartustani, ja kasvattajan kertoman perusteella odotin Morin olevan samanlainen, en ihan liian vakavissani sijoituskotia sille etsinyt. Joten se sitten vähän niinku jäi. Hupsista.

Pentuna Mor oli tulisieluinen, järkähtämätön, yhteistyökykyinen ja -haluinen, fiksu ja reipas pentu. Se oli ihan mielettömän kiva, ja olin niin iloinen kun minulla oli pitkästä aikaa koira, joka osasi käyttää aivoja (kaksi aiempaa ovat olleet varsin idiootteja junnuina). Morin kanssa tehtiin paljon toko- ja jälkipohjia, sen oli tarkoitus jatkaa vanhemman nartun jalanjälkiä näiden kahden lajin osalta.

Sitten siitä tuli teini. Ja siitä tuli ihan kamala.

Minun reipas, iloinen ja itsevarma pentu muuttui ahdistuneeksi, pehmeäksi ja yhteistyökyvyttömäksi teiniksi. Se paineistui välittömästi, jos edes melkein aisti etten ole parhaassa mahdollisessa mielentilassa, ja kieltäytyi tekemästä töitä. Jäljellä se löi ihan täysin hanskat tiskiin, tokossa sitä ahdisti noin kaikki.

Nostin kädet pystyyn ja totesin, että huono koira, pilalla on, olkoot sitten seurakoira saatana. Mietin jopa vakavissani sen antamista pois, ehkä agilityyn, ehkä kotikoiraksi. Oikeisiin töihin siitä ei ole, sen pää ei kestä, eikä se nauti yhdessä tekemisestä.

Mutta koska kaikesta huolimatta Mor oli äärimmäisen mukava, helppo, iloinen, ystävällinen, ja kaikin puolin todella kiva koira, en etsinyt myöskään uutta kotia sille liian vakavissani. Se oli minun demokoira ollessani koirakoululla töissä. Se avusti mm remmirähjien kanssa, koska sitä ei liikauttanut karvan vertaa, vaikka parin metrin päässä joku louskutti kuola roiskuen. Se vain piti huomionsa minussa, se luotti täysin siihen, että pidän sen turvassa.

Kun Mor oli vähän päälle kaksi ja puoli vuotta, me muutimme Seinäjoelle ja aloitettiin aktiivitreenaaminen yli vuoden tauon jälkeen. Kouvolassa olimme tehneet pelastusta, ja huomasin Morin pitävän pelastushausta hurjasti, joten se oli luonnollisesti jatkossa meidän ohjelmistossa. Otin sitä myös mukaan tokoon, josko saisin sille kuitenkin sen alo1-tuloksen.

Nyt kun muutosta on kulunut reilu puoli vuotta (kevät 2021), Mor on HUIKEA! Se on kasvanut aivan mielettömästi vuoden mittaan. Poissa on ahdistunut, yhteistyökyvytön teini, ja sen sijaan minulla on käsissä taas tulisieluinen räyhäroope, joka huutaa minulle, jos yritän korjata sitä ja se tekee omasta mielestään oikein. Se paineistuu yhä, jos opetellaan jotain uutta ja se ei ole varma mitä haluan siltä, mutta se ei enää kieltäydy tekemästä, ja palautuu paineesta todella nopeasti jahka sen pääsee palkkaamaan.

Sen mielestä toko on taas kivaa, jälkeä se ajaa nelivedolla rapa roiskuen. Haku on yhä lempihommaa; se on itsenäinen puurtaja, joka jaksaa painaa pitkään, eikä kysele ohjeita turhanpäiden. Se on tehnyt hakua niin metsässä kuin rakennuksilla, pimeässä ja valossa. Mikään alusta ei epäilytä sitä, mikään ääni ei liikuta sitä, ja se on äärimmäisen varma ja ketterä liikkuja. Kotona se on rento, pääosin nukkuu, tai leikkii itsekseen. Se on superahne ja valitsee mieluummin hyvän ruoan palkaksi kuin lelun, mutta nauttii kuitenkin suunnattomasti vetoleikeistä, ja repii lelua koko kroppaa käyttäen, eikä korjaile puruotetta.

Ferrari se ei kuitenkaan ole, vaan tekee rauhallisemmalla tahdilla kaiken. Toisinaan sillä on myös huonoja päiviä, ja silloin sen asenne tokossa hieman heittelee. Samalla se kuitenkin mölisee häkissä, jos teen toisen koirani kanssa töitä eikä se pääse hommiin nyyh angst.

Mor kulkee erittäin hyvin autossa, eikä se stressaa uusissa paikoissa. Se on aina utelias ja kiinnostunut kaikesta, mutta sillä ei heitä kippo nurin. Sen voi ottaa kaikkialle mukaan, eikä se järjestä kohtausta tai showta. Ihmisiä se rakastaa, mutta on huomattavasti kohteliaampi kuin muut koirani. Se myös tulee toimeen ihan kaikkien koirien kanssa, jotka sen eteen tähän mennessä on viskattu.

Mor on äärimmäisen vaivaton, itsenäinen ja helppo tapaus, mutta se ei ihan jokaisen käteen välttämättä sovi. Se vaatii kuitenkin tietynlaista auktoriteettiä, muttei runsaissa määrin. Se on myös ns yhden ihmisen koira. Siinä missä voin laittaa vanhemmat koirani hoitoon ja ne on yolo, ihan sama tuletko koskaan takaisin, Mor ravaa rinkiä ja piippaa ovien ja ikkunoiden takana, koska tulen sitä hakemaan. Tosin mitä useammin se on hoidossa, sen helpompaa sen on myös olla siellä ilman minua.

Vaikean nuoruuden jälkeen siitä on siis kasvanut hieno harrastuskoira, jonka vakautta ja varmuutta toivoisin rodussa esiintyvän enemmän. Ainut huono puoli on yhä olemassa oleva pehmeys, mutta tästä syystä sille on valittu itseään selvästi kovempi uros. Pennuista en siis oleta lapsitähtiä, vaan uskoisin niiden kypsyvän hitaasti ja tarvitsevan aikaa ja ymmärrystä, ennen kuin ne alkavat loistaa.

Suvusta ja sairauksista

Halusin Morin ensisijaisesti sen emon suvun vuoksi. Sitä ei ole Suomessa ollenkaan, eikä sen isän puolen sukukaan ole mitenkään yleinen. Morin isää Samia, ja Samin isää Gentle Ladia on kyllä käytetty Euroopassa, muttei valtavissa määrin. Samin pennut ovat varsin pidettyjä, ja ne ovat pääosin menneet paimen- ja agilitykoiriksi.

Morin kummatkin vanhemmat ovat paimenkoiria, ja kisaavat paimennuksessa; isä kakkosluokassa, emo ykkösluokassa. Kaikki isovanhemmat ovat joko tilakoiria, tai kisapaimenkoiria. Sukua on lonkkakuvattu varsin niukasti, ja tulokset ovat olleet A:ta ja B:tä. Olkapäistä, kyynärpäistä ja selistä ei ole mitään tietoa, paitsi isän osalta (kuvattu, terve).

Epilepsiaa Morin suvussa on tiedossa jonkin verran.

Emon Irin täysveli BJB Zigzag ABC388542 on jättänyt yhden epileptisen pennun Pepper Pot ABC270056 kanssa. Toisella emon täysveljellä Conway ABC403620 on puolestaan epileptinen pennunpentu RLR Salutations ABC450772

Näiden kahden lisäksi mainittakoon koira Lock-Eye It’s a Cinch, jolla on viisi epileptistä pentua. Tämän koiran isä on B24 Sage ABC204175, joka on Morin isoisoisoisä. Näistä tapauksista en tosin ole ollenkaan huolissani, koska kyseisen uroksen kaikki pennut ovat narttujen kanssa, jotka ovat epilepsian suhteen surullisen kuuluisasta Lock-Eyen linjasta, It’s a Cinchin emon puoli samaa linjaa.

Sage on myös yhden epileptisen koiran neljännessä polvessa – jälleen samat Lock-Eyen koirat mukana sopassa.

Morin isoisoäiti L & M Splash on jättänyt yhden OCD-sairaan pennun.

Morin isän velipuoli Gentle Ladin kautta on jättänyt yhteen pentueeseen kaksi sairauskohtauksia saanutta pentua. Pentujen emon puolelta tulee klassista epilepsiaa paljon jättänyttä linjaa, sekä täysin tuntematonta työlinjaa.

Suvun muista sairauksista ei ole tietoa, ja haluan myös huomauttaa, että nämä sairastapaukset ovat julkista tietoa ja kyselyillä kerättyjä, joten piilotettuja tapauksia on aivan varmasti.

Sisaruksista

Morin sisaruksista on valitettavan vähän tietoa. Olen yrittänyt kysellä, mutta en ole saanut ihmisiä kiinni.

Yksi täysveli asuu Turkissa ja kisaa frisbeessä kansainvälisellä tasolla. Omistajan kertoman mukaan koira on ollut saman tyyppinen kuin Mor nuorempana, ja kasvanut samanlaiseksi kuin Mor aikuisena. Kyseinen uros on iso, 23 kg ja lähes 60cm.

Toinen täysveli asuu Unkarissa lähellä kasvattajaa, ja käy tämän luona paimentamassa. Koira myös treenaa suojelua ja bikejoringia.

Yhtään täyssisarusta ei ole luustokuvattu tai muutenkaan tutkittu.

Puolisisaruksista olen saanut hieman paremmin tietoa; emon puolen sisarpuolista yksi asuu Venäjällä, ja on luustokuvattu epävirallisesti lonkiltaan terveeksi. Koira on suorittanut NHAT:in ja treenaa agilitya. Myös Diesel on omistajan kertoman mukaan kuten Mor – nuoruus oli hankalaa, nyt aikuisena koira on todella kiva ja täyspäinen harrastuskoira.

Toinen puolisisarus Loki on voimakkaampi luonteltaan, ja se työskentelee paimennuksessa. Omistaja miettii mahdollista pelastusuraa.

Kolmas koira on aktiivisena kotikoirana. Tämä puolisisarus muutti omaan kotiinsa melkein vuotiaana, ja omistaja kertoo sen olleen helpoin ja kiltein koira koskaan.

Kaikin puolin ymmärrykseni Morin emon puolen sisaruksista on, että teiniys on vaikeaa, mutta koirista on kasvanut järkeviä, varmoja suorittajia ajan kanssa. Isän puolen sisaruksista en valitettavasti tiedä, kasvattajat eivät ole minulle pyynnöstä huolimatta suostuneet kertomaan sisarusten omistajien tietoja tai koirien tekemisiä/tuloksia. Sonic Workaholicin sivustolta olen kirjannut löytämäni tiedot ylös.

Dracosta

Morin uroksen etsintä on ollut kyllä sellaista koirasta toiseen poukkoilua, ettei tosikaan. Suomesta on jotenkin niin hirveän vaikea löytää miellyttäviä uroksia. Tällä kertaa joustin harrastustuloksista, ja aloin viimein katsella agilitya tekeviä koiria. Morin kanssa kuitenkin tärkeintä oli löytää uros, joka kestää kolhut ja jonka sukua tiedetään jo jonkin verran.

Lopulta monen mutkan kautta päädyin nuoreen eteläisessä Suomessa asuvaan Dracoon, Dreadful Vixens Draco Malfoyyn.

Dracon emon ensimmäinen pentue kiinnosti minua kovasti, ja olisin varmaan siitä kysynyt pentua, ellei minulle olisi ollut tulossa oma pentue samaan aikaan (Tiger x Possu). Dracoon kuitenkin törmäsin vähän sattumien kautta, kun Morin edellisen urosvalinnan omistaja lakkasi vastaamasta, ja Dracon kasvattaja Anni sattumoisin pisti minulle viestiä muihin asioihin liittyen. Kysyin josko hänen kasvateissaan on urosta joka sopisi minun spekseihin, ja hän osoitti minulle Dracoa.

Draco on noin kaksi ja puoli vuotias nuorukainen, joka kisaa vain agilityssa. Omistajansa Petri on tehnyt myös paimennusta aiemmilla koirillaan, ja on käyttänyt Dracoakin lampailla, mutta tällä hetkellä aika tai kiinnostus ei riitä kyseiseen lajiin. Palikat koiralla löytyy, mutta mikään paimentykki siitä ei luultavasti tulisi. Kelpo työtilankoira kuitenkin.

Draco on erittäin hyvähermoinen, vilkas, aktiivinen ja yhteistyökykyinen koira, jolla ei ole alusta- eikä ääniarkuuksia, ja joka kestää painetta niin ympäristöltä kuin ohjaajalta. Töitä se tekee aina keskittyneesti, eikä ota häiriötä ulkopuolelta. Agilitya se tekee myös isolta osin ilman palkkaa ja hyvin estehakuisesti, mutta on kuitenkin todella hyvin kuulolla, ja tottelee mielellään ohjausta.

Kotona ja odotellessa se on rauhassa. Sillä on luontainen kyky rauhoittua, eikä sitä ole tarvinut sille erikseen opettaa. Jos mitään ei tapahdu, se pääosin nukkuu kotona itsekseen. Toisinaan se leikiskelee perheen muiden koirien kanssa, tai ihan vain itsekseen. Leluja se ei tyrkytä, eikä vaadi tekemistä. Automatkoilla se nukkuu, eikä vieraat, uudet paikat hätkähdytä sitä mitenkään. Jopa treeneissä se odottaa rauhassa kentän reunalla ilman, että on sinkoilemassa radalle. Yleisesti ottaen muutenkin todella hyvä matkustaja.

Silmää sillä ei ole ollenkaan leluille, eikä se täten jumitu niihin kiinni. Sillä ei itse asiassa ole ollenkaan silmää arjessa, eikä se täten myöskään kyttää muita koiria. Sillä ei ole muitakaan bordercollieviirauksia ilmeentynyt.

Palkkauksessa Draco suosii lelua, puree koko suullaan ja leikkii koko kropallaan. Nuorempana lelut nosti virettä vähän liikaakin, nyttemmin ei enää niin paljoa. On kuitenkin ahne, ja syö hyvin myös palkan. Taistelutahto ja saalisvietti on suuria, lähtee lelun perään ja palauttaa sen, vaikka leikkiikin sillä mielellään myös itsekseen. Lähtee myös kuolleelle lelulle.

Kotona se on helppo hallittava, koska se haluaa tehdä aina oikein. Sillä ei ole aggressioita minkään suhteen, eikä myöskään dominanssia, joka vaatisi auktoriteettia. Se ei haastele riitaa tai vahdi mitään muilta koirilta. Se ei kyllä varsinaisesti väistä, jos joku haastaa sen, mutta se on vähän sellainen ”hö, älä ny viitti”, ja kohauttaa olkiaan. Terävyyttäkään siinä ei ole, mitä nyt junnuna pimeällä on huomannut joitain asioita (esim, epäilyttävä postilaatikko) ja huutanut sitä.

Draco on urokseksi hyvin keskikokoinen, elastinen ja notkea. Se ei mene jumiin herkästi. Esteillä kääntyy hyvin.

Kotona se piipittelee ja muutenkin mölisee paljon, muttei koskaan töissä. Ja sillä on riistaviettiä siinä määrin, että lähtee liikkuvien eläinten perään.

Suvusta ja sairauksista

Dracon suku on mielenkiintoinen sekoitus hieman vanhempia suomalaisia, vanhoja ruotsalaisia, sekä hyvin eri tyyppisiä brittiläisiä linjoja. Dracon isän puolen suvusta on tullut paljon agilityssa kisaavia, hyvin pidettyjä koiria, joita löytyy useimpien suomalaisten agilitykoirien takaa. Tämä puoli sukua on siis varsin ”perussuomisukua”, tunnettua ja paljon kuvattua. Sen emolinja muun muassa jatkuu viisi polvea A-lonkkaisena, ja vasta Dracon neljännessä polvessa alkaa tulla luustokuvaamattomia koiria.

Dracon isä Easypower’s Asterix ”Einstein” on yhä näin kesällä 2022 agilityssa kisaava nopea uros, jolla on suuri moottori ja paljon miellyttämishalua. Kotona se on miellyttävä, helppo koira, joka on sosiaalinen ja avoin niin ihmisille kuin muille koirille. Se on luustokuvattu puhtaaksi, ja se on ollut myös ikänsä perusterve. Se valmistui näyttelykäynnin myötä kesäkuussa 2022 FI AVA ja FI AVA-H:ksi.

Einsteinin isä Rajahiilen Sydänyö ”Teppo” on niin ikään agilityssa kolmosissa kisaava nopea ja ketterä uros miellyttävällä luonteella. Sillä on erinomainen on/off-nappi, eikä se vuoda, vaikka lujaa tekeekin. Tepolla on suuri saalisvietti ja taistelutahto, ja agilityn lisäksi se tekee myös pelastushakua, josta sillä on pelastuskoiraliiton haun perus HP suoritettuna.

Einsteinin emo Piggyland’s Icewein ”Iisi” on myös FI AVA & FI AVA-H, luonteeltaan hyvin samanlainen kuin poikansa. Isomoottorinen, nopea, miellyttämishaluinen narttu, jolla on hyvät hermot ja erinomainen on/off-nappi. Se on ollut agi SM-6 sekä SM joukkue-2 vuonna 2013.

Tepon isä on PAIM3 Mustan Magian Piski. Sen isä Jock ISDS273645 kisasi paimennuksessa Ruotsissa kakkosluokassa. Emonsa Knutstas Ritalla oli PAIM2, ja sen kumpikin vanhempi kisasi Ruotsissa paimennuksessa, isä lampailla ja emo naudoilla.

Tepon emon puolelta tulee Rajahiilen Jymy, joka oli ensimmäisiä sekalinjaisia suomalaisia bordercollieita, joka menestyi maailmalla näyttelyissä. Se oli C.I.B, Viron, Tsekin ja Slovakia MVA, sekä Euroopan voittaja 2004. Agilityssa se kisasi kakkosiin asti.

Iisin isä Vallhunden Tom ”Tauno” kisasi agilityssa kolmosissa, SPKY paimennuksessa kolmosissa, sekä BCAK paimennuksessa ykkösissä. Se oli olkapäitä myöten kuvattu terveeksi. Taunon isä Rob ISDS266603 on paimennuksen Ruotsin neljäs vuodelta 2010, ja emon Minglan V1089/2001 kumpikin vanhempi kisasi myös paimennuksessa Ruotsissa, isä Myss N347/00 kisaten niin lampailla kuin naudoilla kakkosluokassa, ja emo Erkens Lass ollen naudoilla Ruotsin mestaruuden viides vuosina 2006 ja 2007.

Iisin emo Eyewitness All Eyez on Me ”Sulka” kisasi agilityssa kolmosissa, tokossa sillä oli VOI2, ja rallyssa RTK1. Sen isällä on Tanskan tokosta LP1, ja emonsa kisasi agilityssa kolmosissa, tokossa avoimessa. Tämän nartun isä oli FI AVA, ja emo FI TVA & FI MVA, agility maksi-3.

Dracon emo Molly on jossain määrin samoista linjoista kuin ensimmäisen ja neljännen pentueen emo Possu. Nartut eivät ole lähisukulaisia keskenään, mutta samoja Canenin kantakoiria sieltä tulee. Molly itse on luonteeltaan hyvinkin saman tyyppinen kuin poikansa. Se on varsin järkähtämätön, tasainen narttu, jolla on aina järki päässä tekemisessään, mutta se tekee silti nopeasti ja aktiivisesti. Kotona se on helppo, ongelmaton koira. Agilityssa siitä on tullut FI AVA, se on tehnyt tokoa ALO1 verran, hakenut BH:n, paimentanut PAIM1 verran, sekä pelastuspuolella suorittanut pelastuskoiraliiton raunioiden soveltuvuuskoe RS:n, ja pelastushaun peruskoe PE:n.

Molly on tuotu Briteistä, ja se on puhdas ISDS-linja. Sen vanhemmista ei ole oikein mitään tietoa. Kolmannesta polvesta sillä löytyy CDex UDex Sadghyl Pip Me to Comebye, sekä Sid ISDS244413, joka oli Int Sup kakkonen vuonn 2002, sekä Englannin joukkuejäsen 2002 sekä 2005.

Sisaruksista

Dracolla on kaksi täyssisarusta, kumpikin kuvattu luustoltaan kaikin puolin terveiksi. Toinen sisko harrastaa agilitya, toinen agilitya, tokoa, ja rallya.

Emonsa Mollyn aiemmassa pentueessa on kuusi pentua. Neljä urosta ja kaksi narttua. Yhdellä uroksella kivesvika. Lonkat 4x A, 2x B. Yhdellä LTV1, neljällä LTV0 ja VA0. Neljä kisaa agilityssa, aina ykkösestä kolmosluokkaan. Kolme on startannut tokossa, kahdella on tulos voittajasta. Yhdellä vesipelastuksen soveltuvuuskoe läpäisty, ja yhdellä HK2 RTK2. Yhdellä siskolla toispuoleinen OCD. Pentueen isänä uros, jonka suvussa isohko OCD-riski.

Pentueessa on kolme koiraa saaneet sairauskohtauksia, jotka on saatu hoitoon B12-pistoksilla. Pentueen isällä samanlaisia sairaskohtauksia ollut nuorempana, joten luultavasti erityisen herkkä IGS kantajuus tulee isän puolelta. Dracon synnyinpentueessa ei ole oireilua.

Isällään Einsteinillä on kaksi muuta pentuetta, joista toinen puolen vuoden ikäinen kirjoitushetkellä. Ensimmäisessä pentueessa kahdeksan pentua, joista yhdellä A-lonkat, kahdella B, kahdella B/C, kahdella D. Pentujen emo tulee linjasta, jossa runsaasti lonkkavikaa, ja sitä on selkeästi myös periytetty.

Seitsemällä kuvattu selät: 3x LTV0 VA0, 3x LTV1 VA0, 1x LTV0. Yhdellä polvet puhtaat. Neljä kisaa agilityssa, kolme ykkösluokassa, yksi agilityvalio. Samaisella koiralla myös kummankin olkapään OCD lausunnolla tulkinnanvarainen.