Talvi 2021-2022 : Winter 2021-2022

PAIM2 TK2 RTK2 HK2 IFH2 JK3
FI Ag & Ob & Wt-IFH Ch / FI AVA & TVA & KVA-IFH

Briskness Jack Daniel's



Blessed Borders Waterfall

16.12.2009
FCI FI12693/10
soopeli : sable & white
HD B/B
ED 0/0
OCD 0/0
selkä : spine 6y: LTV2 VA0 SP0 / 8y: unoff : epvir SP1

CEA/CL/TNS normal
EAOD kantajia : carrier
BCG affected : BCG altis

» Kotisivut : website
8.1.2018
ISDSHU/355513
FCI ER15135/19
mustavalkoinen : black & white
HD A/A
ED 0/0
OCD 0/0
selkä : spine LTV0 VA0 / epvir : unoff SP0

CEA/TNS/CL/MDR1/IGS/SN/RS normal
DM/EAOD/BCG/cystinuria2 normal

» Lisätietoja : more info
» Mor galleria

Briskness Jack Daniel's
HD B/B ED 0/0 OCD 0/0, LTV2 VA0 SP0 - black sable
Covateco Thunderball
JK3 HK3 EK3, FI Wt Ch, FI Ch, WtW '13
HD A/A ED 0/0 - black bi


photos © Something Like
Decathlete's I Did It My Way
JK1 EK3 HK3, FI Ag Ch, FI Wt Ch, FI Ch, NORD Ob Ch, WTW '02/'03 - HD A/A ED 0/0

photos © Paimenkopla
Pikkupaimenen Dixie Dew
HK3 - HD A/A ED 0/0

photos © Pikkupaimenen
Briskness Gertrude
BH TK1
HD A/A ED 0/0 - black seal


Photos © Briskness/Outi Toni
Nahrof Shadow of Mercy
AU Ch - HD B/B

photo © Pikkupaimenen
Q'celtic Shoshana Lavana
TK1 HK1 - HD A/A ED 0/0

photos © Briskness
Blessed Borders Waterfall
HD A/A ED 0/0 OCD 0/0, spine LTV0 VA0 - black bi
Blessed Sam (ISDS 343491)
IHT2
HD A/A ED 0/0 OCD 0/0 - black bi

Gentle Lad (ISDS 292404)
Lee (ISDS 305427)
B24 Iri (ABC 420978)
IHT1
HD B/B - blue merle bi

Orion B24 Monte (ABC 308520)
HD OFA-Fair ~ B1
B24 Clara (ABC 309545)
HD OFA-Good ~ A2

Yllä kolmen polven sukutaulu titteleineen, lonkkatietoineen ja väreineen. Kuuden polven sukutaulu täältä »

Above is a three-generation pedigree with titles, HD-results and colors. Six-generation pedigree here »


Morista

Mor oli vähän heräteostos. Toki, pidän kaiken aikaa silmät auki mielenkiintoisten yhdistelmien ja urosten varalta, mutta Morin pentue oli lähes syntymässä, kun sen bongasin ja pistin viestiä kasvattajalle.

Mor oli tarkoitus laittaa sijoitukseen. Minulla oli reilu puolitoista vuotias kisakoira jo kasvamassa, en tarvitse toista mihinkään vielä pitkään aikaan. Mutta koska tykkään ihan hurjasti vanhemmasta nartustani, ja kasvattajan kertoman perusteella odotin Morin olevan samanlainen, en ihan liian vakavissani sijoituskotia sille etsinyt. Joten se sitten vähän niinku jäi. Hupsista.

Pentuna Mor oli tulisieluinen, järkähtämätön, yhteistyökykyinen ja -haluinen, fiksu ja reipas pentu. Se oli ihan mielettömän kiva, ja olin niin iloinen kun minulla oli pitkästä aikaa koira, joka osasi käyttää aivoja (kaksi aiempaa ovat olleet varsin idiootteja junnuina). Morin kanssa tehtiin paljon toko- ja jälkipohjia, sen oli tarkoitus jatkaa vanhemman nartun jalanjälkiä näiden kahden lajin osalta.

Sitten siitä tuli teini. Ja siitä tuli ihan kamala.

Minun reipas, iloinen ja itsevarma pentu muuttui ahdistuneeksi, pehmeäksi ja yhteistyökyvyttömäksi teiniksi. Se paineistui välittömästi, jos edes melkein aisti etten ole parhaassa mahdollisessa mielentilassa, ja kieltäytyi tekemästä töitä. Jäljellä se löi ihan täysin hanskat tiskiin, tokossa sitä ahdisti noin kaikki.

Nostin kädet pystyyn ja totesin, että huono koira, pilalla on, olkoot sitten seurakoira saatana. Mietin jopa vakavissani sen antamista pois, ehkä agilityyn, ehkä kotikoiraksi. Oikeisiin töihin siitä ei ole, sen pää ei kestä, eikä se nauti yhdessä tekemisestä.

Mutta koska kaikesta huolimatta Mor oli äärimmäisen mukava, helppo, iloinen, ystävällinen, ja kaikin puolin todella kiva koira, en etsinyt myöskään uutta kotia sille liian vakavissani. Se oli minun demokoira ollessani koirakoululla töissä. Se avusti mm remmirähjien kanssa, koska sitä ei liikauttanut karvan vertaa, vaikka parin metrin päässä joku louskutti kuola roiskuen. Se vain piti huomionsa minussa, se luotti täysin siihen, että pidän sen turvassa.

Kun Mor oli vähän päälle kaksi ja puoli vuotta, me muutimme Seinäjoelle ja aloitettiin aktiivitreenaaminen yli vuoden tauon jälkeen. Kouvolassa olimme tehneet pelastusta, ja huomasin Morin pitävän pelastushausta hurjasti, joten se oli luonnollisesti jatkossa meidän ohjelmistossa. Otin sitä myös mukaan tokoon, josko saisin sille kuitenkin sen alo1-tuloksen.

Nyt kun muutosta on kulunut reilu puoli vuotta (kevät 2021), Mor on HUIKEA! Se on kasvanut aivan mielettömästi vuoden mittaan. Poissa on ahdistunut, yhteistyökyvytön teini, ja sen sijaan minulla on käsissä taas tulisieluinen räyhäroope, joka huutaa minulle, jos yritän korjata sitä ja se tekee omasta mielestään oikein. Se paineistuu yhä, jos opetellaan jotain uutta ja se ei ole varma mitä haluan siltä, mutta se ei enää kieltäydy tekemästä, ja palautuu paineesta todella nopeasti jahka sen pääsee palkkaamaan.

Sen mielestä toko on taas kivaa, jälkeä se ajaa nelivedolla rapa roiskuen. Haku on yhä lempihommaa; se on itsenäinen puurtaja, joka jaksaa painaa pitkään, eikä kysele ohjeita turhanpäiden. Se on tehnyt hakua niin metsässä kuin rakennuksilla, pimeässä ja valossa. Mikään alusta ei epäilytä sitä, mikään ääni ei liikuta sitä, ja se on äärimmäisen varma ja ketterä liikkuja. Kotona se on rento, pääosin nukkuu, tai leikkii itsekseen. Se on superahne ja valitsee mieluummin hyvän ruoan palkaksi kuin lelun, mutta nauttii kuitenkin suunnattomasti vetoleikeistä, ja repii lelua koko kroppaa käyttäen, eikä korjaile puruotetta.

Ferrari se ei kuitenkaan ole, vaan tekee rauhallisemmalla tahdilla kaiken. Toisinaan sillä on myös huonoja päiviä, ja silloin sen asenne tokossa hieman heittelee. Samalla se kuitenkin mölisee häkissä, jos teen toisen koirani kanssa töitä eikä se pääse hommiin nyyh angst.

Mor kulkee erittäin hyvin autossa, eikä se stressaa uusissa paikoissa. Se on aina utelias ja kiinnostunut kaikesta, mutta sillä ei heitä kippo nurin. Sen voi ottaa kaikkialle mukaan, eikä se järjestä kohtausta tai showta. Ihmisiä se rakastaa, mutta on huomattavasti kohteliaampi kuin muut koirani. Se myös tulee toimeen ihan kaikkien koirien kanssa, jotka sen eteen tähän mennessä on viskattu.

Mor on äärimmäisen vaivaton, itsenäinen ja helppo tapaus, mutta se ei ihan jokaisen käteen välttämättä sovi. Se vaatii kuitenkin tietynlaista auktoriteettiä, muttei runsaissa määrin. Se on myös ns yhden ihmisen koira. Siinä missä voin laittaa vanhemmat koirani hoitoon ja ne on yolo, ihan sama tuletko koskaan takaisin, Mor ravaa rinkiä ja piippaa ovien ja ikkunoiden takana, koska tulen sitä hakemaan. Tosin mitä useammin se on hoidossa, sen helpompaa sen on myös olla siellä ilman minua.

Vaikean nuoruuden jälkeen siitä on siis kasvanut hieno harrastuskoira, jonka vakautta ja varmuutta toivoisin rodussa esiintyvän enemmän. Ainut huono puoli on yhä olemassa oleva pehmeys, mutta tästä syystä sille on valittu itseään selvästi kovempi uros. Pennuista en siis oleta lapsitähtiä, vaan uskoisin niiden kypsyvän hitaasti ja tarvitsevan aikaa ja ymmärrystä, ennen kuin ne alkavat loistaa.

Suvusta ja sairauksista

Halusin Morin ensisijaisesti sen emon suvun vuoksi. Sitä ei ole Suomessa ollenkaan, eikä sen isän puolen sukukaan ole mitenkään yleinen. Morin isää Samia, ja Samin isää Gentle Ladia on kyllä käytetty Euroopassa, muttei valtavissa määrin. Samin pennut ovat varsin pidettyjä, ja ne ovat pääosin menneet paimen- ja agilitykoiriksi.

Morin kummatkin vanhemmat ovat paimenkoiria, ja kisaavat paimennuksessa; isä kakkosluokassa, emo ykkösluokassa. Kaikki isovanhemmat ovat joko tilakoiria, tai kisapaimenkoiria. Sukua on lonkkakuvattu varsin niukasti, ja tulokset ovat olleet A:ta ja B:tä. Olkapäistä, kyynärpäistä ja selistä ei ole mitään tietoa, paitsi isän osalta (kuvattu, terve).

Epilepsiaa Morin suvussa on tiedossa jonkin verran.

Sen emon Irin täysveli BJB Zigzag ABC 388542 on jättänyt yhden epileptisen pennun Pepper Pot ABC 270056 kanssa (lähde »). Toisella emon täysveljellä Conway ABC 403620 on puolestaan epileptinen pennunpentu RLR Salutations ABC 450772 (lähde »)

Näiden kahden lisäksi mainittakoon koira Lock-Eye It's A Cinch, jolla on viisi epileptistä pentua. Tämän koiran isä on B24 Sage ABC 204175, joka on Morin iso-iso-isoisä. Näistä tapauksista en tosin ole ollenkaan huolissani, koska kyseisen uroksen kaikki pennut ovat narttujen kanssa, jotka ovat epilepsian suhteen surullisen kuuluisasta Lock-Eyen linjasta, It's a Cinchin emon puoli samaa linjaa.

Sage on myös yhden epileptisen koiran neljännessä polvessa - jälleen samat Lock-Eyen koirat mukana sopassa.

Kaikki epilepsiatapaukset on listattu lomakkeeseen epilepsia »

Morin iso-isoäiti L & M Splash on jättänyt yhden OCD-sairaan pennun.

Suvun muista sairauksista ei ole tietoa, ja haluan myös huomauttaa, että nämä sairastapaukset ovat julkista tietoa ja kyselyillä kerättyjä, joten piilotettuja tapauksia on aivan varmasti.

Sisaruksista

Seuraavista linkeistä pääset katsomaan niin täyssisarusten kuin sisaruspuolien tietoja.

Morin sisaruksista on valitettavan vähän tietoa. Olen yrittänyt kysellä, mutta en ole saanut ihmisiä kiinni.

Yksi täysveli asuu Turkissa ja kisaa frisbeessä kansainvälisellä tasolla. Omistajan kertoman mukaan koira on ollut saman tyyppinen kuin Mor nuorempana, ja kasvanut samanlaiseksi kuin Mor aikuisena. Kyseinen uros on iso, 23 kg ja lähes 60cm.

Toinen täysveli asuu Unkarissa lähellä kasvattajaa, ja käy tämän luona paimentamassa. Koira myös treenaa suojelua ja bikejoringia.

Yhtään täyssisarusta ei ole luustokuvattu tai muutenkaan tutkittu.

Puolisisaruksista olen saanut hieman paremmin tietoa; emon puolen sisarpuolista yksi asuu Venäjällä, ja on luustokuvattu epävirallisesti lonkiltaan terveeksi. Koira on suorittanut NHAT:in ja treenaa agilitya. Myös Diesel on omistajan kertoman mukaan kuten Mor - nuoruus oli hankalaa, nyt aikuisena koira on todella kiva ja täyspäinen harrastuskoira.

Toinen puolisisarus Loki on voimakkaampi luonteltaan, ja se työskentelee paimennuksessa. Omistaja miettii mahdollista pelastusuraa.

Kolmas koira on aktiivisena kotikoirana. Tämä puolisisarus muutti omaan kotiinsa melkein vuotiaana, ja omistaja kertoo sen olleen helpoin ja kiltein koira koskaan.

Kaikin puolin ymmärrykseni Morin emon puolen sisaruksista on, että teiniys on vaikeaa, mutta koirista on kasvanut järkeviä, varmoja suorittajia ajan kanssa.Isän puolen sisaruksista en valitettavasti tiedä, kasvattajat eivät ole minulle pyynnöstä huolimatta suostuneet kertomaan sisarusten omistajien tietoja tai koirien tekemisiä/tuloksia. Sonic Workaholicin sivustolta olen kirjannut löytämäni tiedot ylös.


Jerikosta

Tähän mennessä kaikki pentueeni ovat olleet työlinjaisia, tai yli 90% työlinjaisia. Jerikon käyttö on siis hieman erikoinen veto minulta, mutta minulla on siihen erinomainen syy.

Morissa on muutama seikka, joihin halusin kompensointia: pehmeys, vilkkaus ja suvun tuntemattomuus. Toivon myös, että urokset joita käytän jalostukseen työskentelevät korkealla joko tokossa, pk-lajissa tai pelastuksessa. Suvun yleisyys on myös yksi iso tekijä, kun yritän viimeiseen asti välttää 2000-luvun supermatadoreja.

Jeriko raksii kaikki nämä kohdat vaatimuslistaltani, jonka lisäksi tiedän, että voin luottaa koiran omistajaan.

Mor tuo tuntemattomalla sukutaulullaan riskiä, jota Jeriko kompensoi hienosti hyvin tunnetulla, terveellä ja avoimella sukutaulullaan. Jerikon suvussa esiintyviä paljon käytettyjä koiria ei käytännössä ollenkaan työkoirapuolella, koska koirat ovat näyttelylinjaisia. Jerikon kolhunkesto ja pennuille periytetty vilkkaus ovat asioita, joita toivon kovasti myös Morin pentujen perivän, ja onhan Jeriko niin toko-, käyttö-, kuin agilityvalio. Mahdollisuudet siihen, että pennuista tulee harrastukseen kuin harrastukseen sopivia koiria, on varsin suuri.

Taisin joskus pari vuotta sitten heittää ihan vain vitsinä Sabinalle, että vois käyttää Jerikoa Morille. Aloin sitten miettiä asiaa enemmän, koska Morin puutteet ovat omaan silmääni vakavat, enkä halua lähteä ottamaan riskiä ja käyttää sille vaikkapa vilkasta ja kovahkoa urosta, jonka sukutaulu on samalla tapaa kysymysmerkki kuin Morin itsensä. Tai jonka isoisä on Joe ISDS272330.

Jeriko on itsevarma, työkykyinen, vietikäs ja kestää kolhuja. Se pystyy myös itsenäisiin ratkaisuihin, eikä sen rohkeus tai kestävyys lopu kesken. Se on hyvin varma itsestään kaikkialla, alustat tai äänet eivät sitä liikuta. Täysipäisenä koirana se ei myöskään kiehu yli, vaan pitää hermonsa kurissa, vaikkakin agilityradalla haukkuu. Sen voi viedä mihin tahansa, eikä se hermostu tai stressaa, vaan asettuu nopeasti aloilleen ja ottaa lungisti. Sillä ei ole myöskään tippaakaan terävyyttä, eikä tarvetta haastaa muita, mutta jos joku haastaa sen, se vastaa.

Jeriko kasaa itsensä hyppyihin ja osaa arvoida etäisyyksiä hyvin, joten kropankäyttö ja raajojenhahmotus on sille luontevaa, mutta hieman elastisempi se voisi toki olla. Sen pennut ovat kyllä kuminauhoja.

Se tekee itse hieman dieselmäisesti, mutta on periyttänyt pennuilleen voimakkaasti tulisieluisuutta. Jerikon työskentely on tasaisen varmaa; sillä ei ole huonoja päiviä, vaan se tekee aina siten miten se on opetettu tekemään. Painetta se ei ota ohjaajasta eikä ympäristöstä, ja sille kestää huomauttaa asiasta voimakkaastikin, eikä se ota siitä itseensä tai anna sen vaikuttaa työskentelyynsä.

Jeriko työskentelee isolta osin vain työn puolesta. Tätä toivoisin Morin pennuillekin enemmän, koska Mor työskentelee isolta osin palkantoivossa. Jerikolle sosiaalinen palkkaus on hyvin riittävä, mutta se tykkää myös leluista ja ruoasta, suosien leikkimistä. Leikkiessä se käyttää kokosuun otetta ja kiskoo koko kropallaan. Se oppii nopeasti, tarjoaa oppimaansa ja nappaa helposti uusia, opetettavia asioita, jos ne vain sille osataan oikein esittää.

Kaiken kaikkiaan Jeriko on hyvin täyspäinen, tasainen ja hyvin työstettävä koira, joka kuitenkin vaatii auktoriteetin. Omistajan pitää tietää mitä vaatii ja mitä koiralta haluaa, muutoin hyvin itsetuntoinen koira vie kuin pässiä narussa. Se ei ole kiehuva ferrari, vaan tasaiseen tahtiin puhiseva juna.

Suvusta ja sairauksista

Jerikon suvun terveydentilanne tiedetään miellyttävän hyvin. Sukua on lonkkakuvattu ja muutoinkin terveystutkittu jo varsin kauan, sekä sitä on ollut Suomessa parhaimmillaan viiden sukupolven verran.

Jeriko on lähes puhtaasti näyttelylinjainen. Jos aletaan katsella kuudennetta polvea taaksepäin, kyllä siellä hiljalleen alkaa tulla ISDS-koiria vastaan, mutta koska tämä alkaa olla vain prosentuaalinen osuus suvusta, on järkevämpää puhua Jerikosta näyttelylinjaisena.

Pääosa suvusta on kuitenkin kotoisin Australiasta, joukosta löytyy myös uusiseelantilaista ja brittiläistä näyttelylinjaa. Muotovalioita on koko suku täynnä, ja neljän polven sisältä löytyy Maailmanvoittajat Minimbah Showdown, Pikkupaimenen Cascade Kid ja Pikkupaimenen Salanen Ace. Euroopanvoittajia, Pohjoismaiden voittajia ja Voittajia ovat myös Pikkupaimenen Coconut Cream, Pikkupaimenen Mette Davis sekä Pikkupaimenen Spy Catcher.

Pari polvea taaksepäin Jerikon isälinja on alkanut kunnostautua harrastuslajipuolella. Jerikon isä Covateco Thunderball on EK-mestari, ja isänisä Decathlete's I Did it My Way sekä EK- että HK-mestari. Isänsä on sekä muoto- että käyttövalio, isänisä on nelosvalio (TVA, KVA, AVA, MVA), sekä Ruotsin ja Norjan tokovalio. Isänisänisä Head over Heels Indy on puolestaan agility- ja muotovalio.

Pari vähäisempää pk-titteliä sekä australialaisia ja uusiseelantilaisia tokotitteleitä löytyy myös hieman kauempaa suvusta.

Jerikon suku on hyvin tervettä. Siellä ei tavata yhtään autoimmuuni- tai OCD-tapausta. Jerikon emonisä Nahrof Shadow of Mercy on jättänyt itse yhden epileptisen pennun, Benshiva Heaven Can Wait (lähde »). Kyseinen uros on myös isoisänä Pikkupaimenen L-pentueelle, jossa kolme pentua sairastaa epilepsiaa (lähde »). Locheil Texas on usean epileptisen pennun takana. Näiden lisäksi samainen uros on isoisänä episairaalle Wildmagpie's Melodylle (lähde »), jonka isä puolestaan on Laetare Bowler Jack. Nahrof Shadow of Mercyllä on reilu sata pentua.

Näiden tapausten lisäksi Jerikon viidennessä polvessa on koira Kliff aus dem Hause Kriese, jolla on yksi epileptinen pentu ja kaksi pennunpentua. Viidennessä polvessa on myös Khayoz Soul Deep, jonka pentu Borderfame Heart and Soul on jättänyt muutaman epitapauksen. Tällä koiralla on reilu kaksisataa pentua.

Sairaita koiria voi ja varmasti onkin, varsinkin Australian puolen suvussa. Mutta se mitä Suomen puolella asuvista koirista tiedetään, on huojentavan vähäistä. Pitää kuitenkin muistaa, että vaikka riskejä uritetään minimoida, tapauksia jää aina piiloon ja sairaudet voivat hypähtää esiin useammankin polven takaa.

Epitapaukset vielä taulukkomuodossa välilehdellä Jeriko epilepsia »

Sisaruksista

Jerikon täyssisarukset ovat kaikki kuvattu luustoltaan. Neljästä sisaruksesta löytyy lonkkaa väliltä A-C, kaikkien kyynärpäät on puhtaat, selkiä tai olkia ei ole kuvattu. Jerikon lisäksi kaksi sisarta on kisannut tokossa, yhdellä on HK1.

Luonteissa on vaihtelevuutta. Kaksi sisarusta on hyvinkin vilkkaita ja hektisiä, vilkkaan sisaruksen omissa pennuissa on myös reilusti vilkkautta. Yksi Jerikon sisaruksista on varsin pehmeä.

Pentueen tehneen siskon yhdellä pennulla (Briskness Nota Bene) on OCD (lähde »). Kyseisen siskon yhdellä pennulla on myös suolistoyliherkkyys tai allergia, jota ei ole kohdennettu. Koira kuitenkin oireilee mm korvillaan, jos se syö jotain sopimatonta.

Jerikon isällä on kaksi muutakin pentuetta. Tulitähden pentueessa on kaksi pentua, kumpikin lonkiltaan A/A ja kyynärpäiltään 0/0, kumpikin kisaa agilityn kolmannessa luokassa. Something Liken pentueessa on viisi pentua, lonkat välillä A-C, kyynärpäät puhtaat ja neljällä koiralla puhtaat selät, sekä puhtaat olkapäät.

Tässä pentueessa koiria on kisannut niin rallyssa, tokossa, agilityssa kuin pk-lajeissa. Yhtä urosta on käytetty jalostukseen useamman kerran, ja se on jättänyt jonkin verran huonoa lonkkaa sekä yhden OCD-tapauksen (Weekasi Glad You Came, lähde »). Kyseisen uroksen täyssisar on myös jättänyt yhteen pentueeseensa huonoa lonkkaa ja toiseen yhden OCD-pennun, Something Like Double Starin (lähde »).

Yksi Jerikon sisarpuoli äitinsä kautta on lopetettu lymfooman takia alle kolme vuotiaana. Kyseisen koiran isä on lopetettu kasvaimen takia alle kahdeksan vuotiaana.

Pennuista

Jerikolla on kaksi pentuetta; toisessa pentueessa yksi narttupentu joka on mennyt kotikoiraksi, ja toisessa pentueessa viisi, joista neljä on mennyt harrastuskoiriksi, yksi kotikoiraksi.

Kotikoiriksi menneitä ei ole terveystarkastettu. Toisessa pentueessa on luustot kuvattu, ja lonkat ovat välillä A-C, kyynärpäät ja olat terveet, ja selkät kolmella LTV0, yhdellä LTV1. Kahdella kuvattu myös VA0.

Ensimmäisen pentueen ainut pentu on varsin kiivas ja kiihkeä, sen lelupalkkausta on jouduttu miettimään. Koiraa ei ole kuvattu, mutta se ei ole myöskään ontunut tai osoittanut muutoinkaan luustokipuilua.

Toisesta pentueesta on mennyt yksi pentu pelastukseen, ja on siellä erinomainen työskentelijä, varma ja vakaa, hyvä nenänkäyttäjä. Tämä koira on osoittanut myös erinomaista paimenviettiä ja vaikuttaa muutoinkin todella lupaavalta nuorelta urokselta. Se treenaa myös tokoa, noseworkia ja pk-jälkeä. Normaalit kivekset

Toinen pentu on jäänyt emonsa seuraksi ja treenailee tokoa ja noseworkia. Koira on vilkas ja kiihkeä, hyvin elastinen. Narttu työskentelee tokossa, agissa ja paimennuksessa.

Kolmas pentu meni nosework- ja agilitykoiraksi, ja hyvin itsetietoisena uroksena sen kanssa on ollut hieman ongelmia. Toinen kives jäi laskeutumatta.

Neljäs pentu meni isänsä kanssa asumaan. Tämä narttu on myös sähäkkä, mutta hyvin keskittymiskykyinen ja pitää itsensä kasassa. Herkkä ja pehmeä, passivoitunut nuorempana paineen alla, mutta tämä iän tullessa helpottanut. Narttu työskentelee tokossa, agilityssa ja paimennuksessa.

Viides pentu meni kotikoiraksi, eikä sen kanssa harrastella sen suurempia.

Jeriko on periyttänyt voimakasta luonnettaan pennuilleen. Tästä syystä uuden omistajan pitää tietää mitä tekee, ja osata asettaa koiralle rajat.

About Mor

Her pedigree and family illnesses

Siblings

The following links lead to see information about both full- and half-siblings.

About Jeriko

His pedigree and family illnesses

Siblings

Pups