Tiklistä

Tikli on puhdas työlinjainen koira. Hain sen Sveitsistä siksi, koska haluan pohjata kasvatustyöni sen emolinjaan, ja koska olen himoinnut jo pitkään ranskalaisia linjoja. Emolinjaan siksi, koska se on yleisesti ottaen Suomessa harvinaisempi ja sieltä tulee silti erinomaisia harrastus- ja työkoiria, ja ranskalaisia linjoja siksi, koska ne ovat äärimmäisen harvinaisia Suomessa, vaikkakin hiljalleen yleistymässä. Halusin uutta verta. Tosin vasta Tiklin haettuani huomasin, että sen isän täysveli on jo Suomessa, mutta pikkujuttuja.

Tikli on minulta sijoituksessa, ja olen sitä nähnyt muutamia kertoja. Olipa se kertaalleen juoksujen aikaan minulla hoidossa puolitoista viikkoa. Se sujahti helposti minun ämmälaumaan (urokseni oli hoidossa toisaalla), ja elo meillä jatkui samanlaisena kuin kotonaan. Se ei turhia stressaa muutoksista, vaan on todella hyvähermoinen ja helposti tilanteeseen mukautuva koira.

Tikli treenaa ensisijaisesti tokoa (alo1, starttaa keväällä avo) ja agilitya (starttaa keväällä), mutta on siinä myös jälki- ja hakukoiran vikaa.

Nenna kertoo Tiklistä seuraavasti:

Tillintallin Tikli on paras heräteostos, mitä on tullut hankittua. Varsin tulisieluisesta pennusta on pitkän murrosiän jälkeen muovautunut, mitä helpoin ja mutkattomin harrastuskoira. Tiklissä edelleen välähtelee tulisieluisuus, varsinkin treenatessa. Se tekee aina täysillä ja lujaa. Kotona se viihtyy lähinnä sohvalla tai ihmisen sylissä. Tikli ei anna lepopäivien haitata, vaan nauttii niistä ja rapsutuksesta täydellä sielulla.

Tikli on kotona todella helppo ja matalavireinen. Se lähinnä nukkuu tai on sylissä hellittävänä. Se ei nirsoile, syö kaiken mitä tarjotaan ja hyvällä ruokahalulla. Tikli hölkkäilee lenkit eikä pidä mitään kiirettä, samalla kuin kaksi muuta koiraani juoksevat sen mitä jaloista pääsee. Välillä Tiklikin intoutuu mukaan, mutta enemmän se on oman tiensä kulkija. Tiklin filosofian mukaan matka on tärkeämpi kuin päämäärä, mutta ruoka on kaikkein tärkeintä.

Tikli on äärimmäisen sosiaalinen sekä avoin ja kiipeää varmasti syliin, jos tilanne sen sallii. Se tulee toimeen kaikenikäisten ihmisten kanssa. Lasten kanssa se osaa olla varovainen, ei kyttää tai jahtaa. Tikli lukee ihmistä todella hyvin ja osaa vaihtaa lähestymistapaansa sen mukaan.

Vieraissa paikoissa Tikli on nopeasti sinut itsensä kanssa. Se vain kulkee vierellä häntää heiluttaen ja tutkii tiloja uteliaana. Se ei ole aristanut minkäänlaisia alustoja, ei raunioradalla, kauppakeskuksessa tai ulkona. Se ei myöskään reagoi ääniin. Oli sitten kyseessä ilotulitus, ukkonen, hammasharja tai pora.

Treeneissä Tiklistä löytyy kutosvaihde ja se kiihtyy nollasta sataa samantien. Se on aina hyvin onnellinen treenatessa ja tekee täysillä. Tarvittaessa Tikli kestää sanomista ja palautuu siitä nopeasti. Sosiaalinen palkkaus on helppoa Tiklin kanssa, sillä se nousee hyvin nopeasti pienistäkin kehuista. Tikli leikkii hyvin, se mielellään taistelee lelusta hyvällä otteella, tätä on tosin kyllä treenattu, mutta rakastaa myös noutamista. Tiklillä on agilityssä aivan uskomaton reaktionopeus, vauhti ja se lukee ohjaajan liikkeitä käsittämättömän hyvin. Kisapaikoilla se on oma itsensä ja ei ota häiriötä herkästi itseensä.

Tikli on ollut hyvin terve koko pienen ikänsä. Fysioterapeutti ei ole siitä jumeja pahemmin löytänyt, tapaturmia ei ole sattunut eikä toivottavasti satukaan. Ontunut ei ole askeltakaan. Koheltanut on kyllä ja ihan huolella, mutta pienet törmäilyt eivät ole menoa haitanneet. Hammaskivi ja närästys ovat olleet ainoita huolia, jotka on saatu hoidettua oikealla ruualla ja merilevää syöttämällä.

Valitettavasti mikään timantti ei ole täydellinen, ja Tiklissäkin on omat miinuksensa. Vahtivietti on sellainen ominaisuus, mitä ei olisi tarvittu, mutta saatiin silti. Tikli asuu tällä hetkellä kerrostalossa, eikä reagoi ääniin, jollei joku ole aivan ovessa kiinni tai yritä tulla sisään. Tiklin tilaan tunkeilevat henkilöt saavat irti pienestä bordercolliesta sellaisen huudon, että viereisen talon naapurit kuulevat kanssa. Säikähtäessä tuosta koirasta lähtee hirveä meteli. Tikli ei ole koira, joka möhisee omistajan selän takana, vaan sillä riittää pokkaa mennä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Vahtivietistä vielä sen verran, että Tikli on tarkka omasta reviiristään ja omasta tilasta. Vieraita koiria se ei mielellään ota omaan kotiinsa, mutta sietää tarvittaessa. Tikli ei provosoi tai dominoi toisia koiria, vaan se vain vaatii omaa rauhaa ja ei pidä siitä, jos vieras koira tulee yllättäen iholle. Ulkona ns. neutraalilla alueella Tikli ei välitä toisista koirista tai niiden tekemisistä, vaan kulkee omia reittejään.

Tikli on äänekäs koira. Se jodlailee ja hurisee niin arjessa kuin treeneissäkin. Tokossa se todella harvoin ääntelee liikkeitä tehdessä, mutta erittäin korkeassa vireessä haukahtelee ja saattaa komentaa. Agilityhallilla Tikli ääntelee, osaksi sen takia, että en ole siihen puuttunut. Radalla tai treenatessa Tiklistä ei kuitenkaan lähde ääntä.

Tikli ei pahemmin arjessa käytä silmää, mutta lauman toisia koiria se voi kytätä leikkiessä tai jos vanhemmalla koirallani on lelu. Siihen Tikli jää silmistään jumiin. Treeneissä silmän käyttö ei ole ikinä ollut ongelma. Arkea myöskään silmänkäyttö ei ole haitannut, joten olen siihen erittäin laiskasti myös puuttunut.

Tiklin murrosikä oli aikaa, jolloin räiskyi ja paukkui. Toista oli pentuaika, jolloin Tikli oli hyvin täyspäinen ja todella itsevarma pentu. Sen oppimiskyky tosin ei silloin päätä huimannut ja ensimmäiset 8kk elimme vain arkea. Murrosiän alettua Tiklistä tuli todella dramaattinen, ja se oli hyvin tarkka omasta tilastaan ja oli aika terävä. Vaikka murrosikä kesti pitkään, niin lopputulos on parempi kuin hyvä. Tikli on tasoittunut ihan hirveästi ja se on nyt hyvin itsevarma useimmissa tilanteissa.

Tikli on kaiken kaikkiaan erittäin hauska koira, jonka kanssa on hauskaa. Se on ilmeikäs ja huumorintajuinen. Lukee tilanteita hyvin ja omistaa suuren persoonan. Eikä vieläkään ole tullut vastaan ihmistä, joka ei Tiklistä pitäisi. Tällaista kultakimpaletta ei tule toista vastaan.

Suvusta ja sairauksista

Tiklin isälinja on siis puhtaasti ranskalaisia työkoiria. Siellä ei ole varsinaisesti suuria ja nimekkäitä koiria, vaan enemmän päivittäisessä työssä käytettyjä. Pari kisaavaa koiraa sieltä kuitenkin löytyy; neljännessä polvessa olevat Charlie Brown des Bordes de Jerloo ja Calhoun de Loustalarie des Bourdalats kisasivat kolmosluokassa, sekä samaten neljännessä polvessa oleva Vinny dy Berger Celte kisasi ensimmäisessä. Tiklin isänemo Hightech Fireworks on ennen kaikkea agilitykoira, ja isänisä Bronco taas käytännön paimen.

Ranskalaiset suvut ovat ainakin minulle erittäin suuri kysymysmerkki, koska koirista on todella vaikea saada tietoa. Ranskalaiset eivät suuremmin pidä yllä kennelsivuja tai tietokantoja, joista koirien erinäisiä tuloksia voisi saada. On siis mahdollista, että en ole löytänyt kaikkea etsimääni, mitä tulee niin kisa-, kuin terveystuloksiin.

Ranskassa joko ei käytännön paimenkoiria pahemmin kuvailla, tai niistä ei ainakaan netissä huudella. Näin ollen Jasperin isän suku on pääosin täysin terveystarkastamatonta – viidennestä polvesta löytyy kaksi lonkkakuvattua koiraa (kummallakin A:t). Netistä ei löydy tietoja epilepsiasta eikä OCD:sta, kuten ei mistään muustakaan. Ihmiset eivät puhu englantia, joten kysyttäessä ei saa vastausta. Jasperin omistaja on kuitenkin kertonut, ettei tiedä yhtään sairastapausta suvusta, ja ranskalaiset koirat tuntuvat olevan pitkäikäisiä, joten ainakin haluaisin uskoa, että suvussa ei ole keskivertoa isompia sairauksia.

Tiklin isä Jasper on iloinen, avoin ja rohkea koira, jolla on hyvä työmoraali ja -motivaatio. Se odottaa hiljaa, joskin innokkaasti, omaa vuoroaan agilityradan reunalla, eikä sillä heitä kuppi nurin. Jasper ei pelkää kovia ääniä, mutta huomioi ne, jos ne ovat lähellä. Se syö hyvin nameja sekä leikkii erinomaisesti lelulla, käyttäen kroppaansa ja purren lujaa kiinni. Jasperilla on luonnostaan hyvä kontakti ja se haluaa tehdä yhdessä hommia, eikä sillä ole tarvetta kyseenalaistaa asioita. Se kisaa agilityssa kolmosissa ja on osallistunut European Openiin, sekä agilityn MM-kisoihin (Turku 2019). Se on myös luustokuvattu selkää myöten terveeksi.

Jasperilla on seitsemän sisarusta, ja niistä moni kisaa agilityssa. J.Un.K-El-Terrible ja As-Petit-Off kisaavat kolmosissa, June kakkosissa, ja Suomessa asuva Judex ykkösissä.

Tiklin emon puoli on brittiläistä ja irlantilaista työkoirakantaa. Siellä ei ole tittelinkerääjiä, mutta nimekkäitä ja hyviä periyttäjiä, kuten Canen Spangle ja poikansa Canen Baz, Jack of All Trades, Rhydale Taff ja Sadghyl Pip Me to Come Bye. Suvun koirat ovat pääosin käytännön paimentöissä, mutta lähisuvusta koiria on mennyt myös harrastusrintamille – Tiklin emo Leeloo on agility ja pelastusjälkikoira, sekä sen sisaruksissa on hurjat määrät eri lajeissa kisaavia ja valioituneita koiria. On niin toko-, agility-, kuin rallytokovaliota, sekä kisatuloksia näiden lajien lisäksi myös pk-puolelta, paimennuksesta, koiratanssista ja frisbeesta.

Leeloon isän Kanen pennut ovat hyvin pidettyjä ympäri Eurooppaa, ja ne ovat menestyneitä monen kaltaisissa lajeissa hyvän sopeutumiskykynsä, koulutettavuutensa, yleisen ”helppoutensa” ja päämäärätietoisuutensa ansiosta. Näistä samoista syistä haluan pohjata kasvatustyön tähän linjaan. Suku on myös valtaosin tervettä – Kane on valitettavasti jättänyt hieman huonoa lonkkaa, jopa D:tä, mutta prosentuaalisesti sen lonkkatilasto on oikein hyvä: 32 kuvattua pentua, joista 26 A tai B lonkat, yhdellä C/A, neljällä C ja yhdellä D. Ei yhtään epileptikkopentua, ja yksi OCD pentu, joskin traumaperäisenä – koira loukkasi jalkansa nuorena, ja kuvissa olassa näkyi varjostumaa, eli traumaa. Varsinaista irtopalaa tai kuoppaa olassa ei ollut.

Kanen poika MTF Dear Roy yhdistelmästä Canen Kane x Astra Rikky (siskopuoli Leeloon emo Lizille) on jättänyt kaksi epileptikkopentua kahteen eri pentueeseen. Toinen on Luna Tale Nice Jari, emonsa Luna Tale Inspire Pip, jonka isänemo Laetare Bowler Jack. Toinen sairastunut pentu on Sparkling Jillz from Let’s Border, emonsa Butterfly Phoebe from Let’s Border.

OCD:ta on jonkin verran Tiklin emon puolen suvussa, muttei lähisuvussa yhtään tapausta. Tiklin emonisä Canen Kanen kaksi poikaa samasta yhdistelmästä (Canen Kane x Astra Babe), MTF Legendary Dante ja MTF Loves Coffee ovat kumpikin jättäneet OCD:ta. Danten ainoassa pentueessa (Dante x Zenyatta FI52036/15) on kaksi OCD-koiraa, joista kummallakin myös kyynärpään kasvuhäiriö. Coffeen ensimmäisessä (Coffee x Cozy DK08174/2010) pentueessa myös kaksi OCD-koiraa. Näiden pentujen emonisä Theo DKK06239/2007 on jättänyt useamman OCD-pennun muihin yhdistelmiin.

Sisaruksista

Tiklin sisarukset ovat kunnostautuneet ensisijaisesti agilityssa ja pelastusjäljellä. Seitsemästä sisaruksesta viisi tekee agilitya, neljä aloittanut jo kisaamisen. Neljä tekee myös pelastusjälkeä, kolme heistä kisannut. Kolme tekee tokoa, ja yksi startannut.

Monika kertoo pentueen olleen todella tasainen. Kaikki koirat ovat ystävällisiä, avoimia, ja rakastavat läheisyyttä. Niillä on erittäin hyvä työmoraali ja ne ovat nopeita, mutta niillä ei koskaan kippaa nurin, vaikka kuinka kiihtyisivät. Kotona ovat hiljaisia ja miellyttäviä, huomaamattomia, ei turhia sähliä. Omistajat ovat ilmaisseet olevansa tyytyväisiä koiriinsa.

Kaikki muut pennut ovat jääneet Sveitsiin, ja siellä ei ilmeisesti ole tapana kuvata kuin vain jalostuskoirat. Näin ollen Tiklin sisaruksista on vain neljä kuvattu, niistäkin vain kaksi virallisesti. Kaikki ovat kuitenkin olleet terveitä (lonkat A/A, kyynärpäät 0/0, puhtaat olat, selkä LTV0), paitsi veli-Theolla lonkat A/B.

Samuraista

Kun mietin Tiklille urosta, halusin sille ns täyspäisen, itseään rauhallisemman mutta silti aktiivisen ja voimakkaan uroksen. En tahdo löytää Suomesta niin millään koiria, jotka minua miellyttävät niin luonteen, suvun kuin terveyden osalta, joten Samurai oli yksi niistä harvoista, joka on kiinnittänyt huomioni. Olen seuraillut sitä jo jonkin aikaa, odotellut pentujensa terveystuloksia ja millaisiksi koiriksi ne ylipäänsä kehittyvät. Joten kun Tiklin luustokuvat ilmenivät puhtaiksi, pistin hommaa tulille ja kävin tapaamassa Samuraita. Se osoittautui oikein kivaksi kaveriksi, sellaiseksi, joka ainakin paperilla voisi Tiklin räiskyvää ja toisinaan dramaattista luonnetta tasoittaa.

Samurain suvussa minua kiinnosti erityisesti vanhat, suomalaiset paimenkoiralinjat. Niitä ei ole suuremmin käytössä paimenkoirajalostuksen ulkopuolella, joten suku ei ole kovinkaan yleinen edes meillä. Sen isälinja on hieman käytetympi, mutta ei sekään massiivisesti. Terveyspuoli miellytti, koska OCD- tai epilepsiatapauksia ei ole käytännössä ollenkaan, mutta luustot aiheuttivat hieman harmaita hiuksia. Onneksi Samurai on periyttänyt hyvää selkää ja tervettä lonkkaa, joten en usko, että ainakaan hirveän huonoa luustoa tulee Tiklinkään pentueeseen.

Yleisesti ottaen Samurai on itsevarma, tasaisen rauhallinen ja työintoinen uros, jolla ei kuppi heitä nurin, ja jonka hermot ovat erinomaiset. Se oli hitaasti kypsyvä, ja nuorempana sillä tahtoi into mennä järjen yli, mutta lopulta rattaat osuivat päässä kohdalleen, jonka jälkeen se on ollut erinomainen harrastuskaveri lajissa kuin lajissa.

Sam ei jätä töitä kesken, ja se jaksaa painaa, vaikka esteitä tulisi tielle. Tästä esimerkkinä annettakoon pelastuskoirien MM-kisat Ranskassa 2019, jolloin Samurai tuli piikkipensasalueelta verissä päin, mutta olisi halunnut vielä jatkaa töitä, vaikka oli siinä kunnossa, ettei se saanut seuraavana päivänä osallistua tottikseen.

Se syttyy leikeistä ja leikkii koko kroppaa käyttäen. Myös namit maistuvat, mutta lelut ovat parempi palkka. Samilla on erinomainen keskittymiskyky ja luontainen kontakti omistajaansa, ja se tahtoo tehdä töitä yhdessä hänen kanssaan, ei pelkästään itselleen. Se on myös niin ääni-, kuin alustavarma. Karoliina kirjoittaa siitä seuraavasti:

Samurain mottona voisi pitää ”Suurella sydämellä, suurella innolla, suurella vietillä ja periksi antamatta”.

Sam on Turun palveluskoiraharrastajat ry:n kautta viranomaistarkastettu pelastuskoira ja siten mukana VAPEPA:n hälytyksissä alueella.

Sam on luonteeltaan hieman luonnonlapsi. Sen elämänasenteeseen kuuluu avoimuus, iloisuus, hyvän tahtoisuus ja sosiaalisuus. Samurain kanssa on ollut helppoa kulkea kaikkialla, koska sillä ei ole pahoja ajatuksia muista koirista tai ihmisistä.

Ennen kuin arvasin, että juuri Sam tulisi minulle, olin päättänyt hankkia seuraavaksi koiraksi erityisesti pelastushakuun soveltuvan pennun. Samurain vanhemmat toimivat lammaspaimenina, mutta olin ne tavannut ja vakuuttunut yhdistelmästä. Pentueesta uskoin voivan tulla erinomaisia paimenia mutta myös juuri minun tarpeeseen pelastuskoiran ominaisuuksiin sopiva pentu.

Sam on osoittautunut erinomaiseksi pelastushaussa. Sen suurin valttikortti on suuri taistelutahto, moottori ja sopiva itsenäisyys. Se suorastaan innostuu haasteista. Vaikeammissa tehtävissä häntä vain alkaa enempi heilua. Sam ilmoittaa henkilön löydöstä haukkumalla ja sen palkkauksena käytetään vetoleluja.

Pelastuksen (FI & EE KVA, RH-FLB, RH-TA, RH-LA PEHA B hyv, PERA A hyv, PEJÄ A hyv, PEKO-T) lisäksi Samurai kisaa/on kisannut tokossa voittajassa (VOI3), vesipelastuksessa avoimessa luokassa (AVO-), ja BCAK-paimennuksessa ykkösluokassa.

Suvusta ja sairauksista

Samurain takaa löytyy korkealla paimennuksessa kisanneita koiria. Sen isä Sammy on niin BCAK- kuin SPKY-paimennuksessa kolmosluokassa, ja se on kisannut useissa Continental (EM) ja Nordic (PM) kisoissa, sekä kerran World Trial (MM) kisassa. Se on ollut toinen niin Suomen kansallisessa mestaruudessa 2015 kuin Continental mestaruudessa 2014. Sammyn isoisä on Int Sup Ch 2002 Spot ISDS253845. Viidennen polven sisältä löytyy myös toinen Int Sup, sekä Int Brace & Scot Brace Ch, ja useampi koira on ollut maajoukkueessa paimennuskisoissa. Sammy on yhä omistajansa luottokoira ja kisaa SM, PM ja EM-tasolla. Koiraa kuvaillaan luotettavaksi, ystävälliseksi ja hyvin miellyttämishaluiseksi.

Emo Chili on niin ikään BCAK- kuin SPKY-paimennuksessa kolmosluokassa. Se on ollut Suomen Mestari naudoilla 2011 ja 2015, Suomen maajoukkueessa 2011 ja 2013, sekä Ruotsissa Norbottenin paras narttu 2011. Chilin isoisä on Brave And Beauty Valle, joka on Ruotsin tokovalio. Kauempaa suvusta löytyy harvinaista herkkua – Ruotsin paimennusvalio Ravlundha Bimbo. Myös Chili on toiminut tilansa luottokoirana, ja se on hyvin itsevarma ja täyspäinen koira. Omistaja kertoo Chilin saaneen noin 13-vuotiaana yhden sairaskohtauksen. Kohtaus ei ole uusinut.

Samurain isän puolta ei ole pahemmin luustokuvailtu, mutta emon puoli on käytännössä puhdasta A-lonkkaa viiden sukupolven ajalta. Samurain isällä on kuitenkin C/B-lonkat.

Saa aika tavalla kaivamalla kaivaa, että löytää suvun epilepsiatapaukset. Samurain neljännessä polvessa oleva Garry ISDS237356 on CMM’s Jaden takana, joka on jättänyt itse kaksi epileptikkopentua, sekä sen pennunpentu yhden OCD-jälkeläisen. Kyseisen Garryn vanhemmat löytyvät Veam’s Stepin takaa kolmannesta polvesta. Muutama muukin kaukainen tapaus löytyy, mutta ne eivät ole minusta enää mainitsemisen arvoisia. Annan kyllä tiedot niitä pyytäville.

Samurain isän puolen velipuolella Mustilla (ER22951/13) on kaksi OCD-pentua kahden eri nartun kanssa – Woollandian Yönmusta yhdessä Tiikerin kanssa, sekä Davy ER28827/18 & 2373/18u yhdessä Bellin (ISDS323152 & J2195/12n) kanssa. Tiikerin yhdellä toisella pennulla, täyssisaruksella sekä isän täyssisaruksella on myös OCD, Bellin suvun tilanteesta en valitettavasti tiedä.

Samurain omat pennut ovat käyneet suhteellisen laajasti terveyskuvissa, ja tulokset ovat varsin kivat: 19 pennusta lonkkakuvattuja 13, kuudella A, yhdellä A/B, viidellä B ja yhdellä C/B. Kaikilla kolmellatoista myös kyynärpäät ja selkä puhdas, yhdellä näistä selkä epävirallisesti puhdas. Kolmelta polvet tutkittu ja nekin puhtaat.

Valitettavasti Samurailla on kaksi OCD-pentua. Toisella pennulla oli voimakkaita kasvuhäiriöitä OCD:n lisäksi kyynärpäissä ja lonkissa, joten pentu jouduttiin lopettamaan. Tämän lisäksi kyseisen koiran pentuesisaruksella on toisessa olassa “sairas”-merkintä ja toisessa “tulkinnanvarainen”. Koira ei kuitenkaan ole koskaan ontunut, eikä osoittanut mitenkään kipuilua, eikä sitä täten ole myöskään leikattu. Näiden lisäksi Samurailla on kaksi kivesvikaista pentua kahdessa eri pentueessa.

Samurain pennut ovat tällä hetkellä varsin nuoria, joten suurta kisamenestystä ei ole vielä saavutettu. Pennut kuitenkin treenaavat agilitya, tokoa, pelastusta, vesipelastusta ja paimennusta, pari startannut agilityssa, yksi tokossa ja yksi kansallisessa pelastuksessa.

Olen pentueiden kasvattajien kanssa jutellut, ja he ovat olleet tyytyväisiä pentueisiinsa. Luonteet ovat yleisesti ottaen helppoja ja mutkattomia, koirat ovat sinnikkäitä ja yhteistyöhaluisia, eikä ne ole niitä kaikkein pehmeimpiä. Niillä ei kippaa kuppi nurin, ja hermot kestävät vaikeissakin paikoissa.

Sisaruksista

Samurain sisarukset ovat menneet ennen kaikkea paimenkoteihin. Niitä kisaa paimennuksessa, että on käytännön paimenkoirina.

Täyssisaruksista kaksi kisaa sekä SPKY:n että BCAK:n paimennuksessa kolmosluokassa. Puolisisaruksista kolme kisaa paimennuksessa: kaksi niin SPKY:n että BCAK:n kolmosluokassa, yksi BCAK:n kolmosluokassa ja yksi SPKY:n ykkösluokassa. Velipuoli Musti on Suomen Mestari 2017.

Yksi puolisisarpentue on mennyt kokonaisuudessaan agilityrintamalle: neljästä pennusta kaikki kisaa kolmosissa ja kaksi on AVA.

Samurain isä on C/B lonkkainen ja se onkin jättänyt pari C-tapausta. Kaksitoista pentua on kuvattu, joista kuudella A, yhdellä B/A, kolmella B ja kahdella C lonkat. Yksi pentue on kokonaisuudessaan kuvaamatta. Selkätilastot eivät myöskään ole ehkä kaikkein ihanteellisimmat: 27 pennusta vain seitsemältä on kuvattu selkä, Samurain ja yhden velipuolen ollessa ainoat puhtaat. Sisaruksilta löytyy niin LTV2-LTV4, VA1 kuin SP1. Kaikki kyynärkuvatut (11) ovat puhtaat, samoin kuin kolme polvitutkittua. Olkapäitä ei olla pahemmin tutkittu, mutta yhtään ei ole kuitenkaan operoitu.