Dwylch Tigris Balica

Luonteesta

Meistä lähes jokainen sanoo, että oma koira on se kaikkein paras. Ihan kaikessa. Luultavasti myös minä kuljen vaaleanpunaiset lasit päässäni, koska minusta Nuuka on, jos ei täydellinen, niin hyvin lähelle sitä.

Yhdistäessäni Possun ja Tigerin toivoin yhteistyökykyisiä, työtä rakastavia keskivertoa kovempia koiria, jotka seisovat omilla jaloillaan, ovat rohkeita ja uteliaita, ja jotka eivät olisi alusta- tai ääniarkoja. Nuuka on kaikkea tätä, ollut pikkupennusta alkaen. Toisaalta niin olivat kaikki muutkin, mutta jostain syystä juuri Nuuka tuntui kaikkein omimmalta, vaikka alunperin meinasinkin järkisyistä jättää toisen nartun itselleni.

Yhtä kaikki, Nuuka ei ole täyttänyt vain kaikkia odotuksiani, vaan leiskaissut niiden yli reilusti. Sen kanssa on ihan uskomattoman mukava harrastaa ja tehdä, koska se on aina valmis ihan mihin tahansa. Ja ihan mikä tahansa on sen mielestä ihan hirveän hauskaa ja kaikkein parasta, koska silloin saa tehdä minun kanssani. On ihan se ja sama tehdäänkö me jälkeä, tokoa/tottista, hakua, turhia temppuja, tai vaan hölmöillään ja leikitään keskenämme, Nuuka on aina menossa mukana ja onnellinen siitä.

Treenaamme tällä hetkellä tavoitteellisesti vain tokoa. Nuuka treenattiin vähän reilu vuoden ikäisenä JK1-kuntoon noin kahdessa kuukaudessa. Tätä ennen se oli tehnyt muutamia kymmeniä metrejä pitkiä jälkiä pellolla ilman keppejä. Samaten sille treenattiin ykkösluokan tottis kuntoon samaisessa ajassa – tätä ennen se ei mielellään hypännyt edes tokoestettä. Nykyään sen mielestä esteet ovat ihan huippuhauskoja.

Muita lajeja, joita olemme treenanneet enemmän tai vähemmän vakavissamme, ovat pk-jälki (JK1), pelastus sisältäen rakennukset ja metsän (rullakoira), sekä vepe.

Nuukan kyky toimia, kokeilla ja palautua ovat asioita, jota arvostan koirassa mielettömästi. Se ei epäröi, vaan tekee kuten käsken, ja yrittää yrittämistään jos epäonnistuu. Sille saa latoa päälle älyttömän paljon painetta ennen kuin sitä alkaa hieman ahdistaa, ja sekin ahdistus kaikkoaa kuin tuhka tuuleen heti, kun sitä pääsee palkkaamaan. Sen jälkeen se on kuin ei olisi ikinä paineistunutkaan. Ja jos se sattuukin ahdistumaan/paineistumaan, se ei menetä toimintakykyään.

Nuuka on korkean vireen koira, jolla voisi olla parempi off-nappi. Se pääosin nukkuu vain sisällä jossain poissa tieltä. Se siirtyy mielellään talossa sisällä perässäni, ja haluaa olla siellä missä ihmiset ovat. Se ei kuitenkaan tunge leluja käsiin tai vaadi tekemistä, mutta osallistuu kyllä jokaiseen mahdolliseen toimintaan noin kahden sentin päästä. Poistuu kyllä kauemmas makoilemaan, jos niin käsken. Sen kanssa on saanut nuorempana hieman harjoitella rauhoittumista, mutta ei valtavissa määrin. Rauhoittuminen ei siis ole ehkä täysin luontaista, mutta ei kaivamisenkaan takana.

Nuuka tekee aina kaiken mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman voimakkaasti. Sen toko ja tottis on vaikuttavaa, kun se uhkuu intoa ja voimaa, ja tekee mm käännökset ja siirtymiset salaman nopeasti. Tämä on asettanut omat haasteensa rauhallisempiin liikkeisiin, kuten kaukokäskyihin. Virettä siltä ei ole koskaan tarvinut nostattaa, ainoastaan laskea. Edes pitkän sarjan teko ilman palkkaa ei laske virettä.

Nuuka syö hyvin nameja, se leikkii mielellään niin noutamista kuin vetoakin, mutta se palkkautuu äärimmäisen hyvin pelkästään kehuilla ja silityksillä. Palkkaan sitä useinkin vain sosiaalisesti, ja se on siitä yhtä mielissään kuin vaikkapa herkusta. Leluun se puree hyvin kiinni, mutta korjailee paljon otetta, ja ottaa mielellään ohuet asiat, kuten kädensijat suuhunsa patukan keskiosan sijaan. Sillä on myös erittäin hyvä taistelutahto, ja se repii kaikki neljä raajaa apunaan. Myös lelun noutaminen on sen mielestä hirvittävän kivaa. Se on siis erittäin helppo palkattava.

Nuuka on hyvin sosiaalinen ja avoin koira. Se rakastaa ihmisiä, ja kiipeilee syliin nuollen naaman. Se katselee maailmaa sydämet silmissä, eikä luultavasti koskaan pystyisi uskomaan, että joku tahtoisi sille pahaa. Jos Nuukalta kysyttäisiin, sen elämäntehtävä olisi mitä luultavammin rakastaa kaikkia ja kaikkea, sekä tehdä töitä. Näin ollen se on ollut helppo treenata hakuun, ja toisaalta sen kanssa on saanut treenata oman aikansa ihmisten huomiottajättämistä. Toiset koirat se tervehtii, ja on sen jälkeen välinpitämätön. Iholle tunkeville se huomauttaa henkilökohtaisesta tilastaan.

Suurin synti tässä koirassa lienee sen äänenkäyttö. Kumpikin vanhempi on hiljaisia työskentelijöitä, mitä nyt Possu tykkää jodlata, joskaan ei töissä ollessa. Nuuka sen sijaan saattaa älähdellä patoamisessaan. Tämä näkyy eniten liikkeelle lähdössä, jossa se voi kiekaista kertaalleen. Nuorempana tämä oli asia, johon sai oikein urakalla puuttua, ja se jäikin pitkäksi aikaa kokonaan pois. Kuitenkin aina välistä ulvahtelu nostaa hieman päätään, jolloin koiraa pitää muistuttaa ettei kyseinen toiminta ole sallittua. Yleensä joikuminen liittyykin erittäin korkeaan vireeseen ja palkattomuuteen, eli Nuuka luultavasti alkaa yliyrittää ja padota itseään, onnistumatta viimeisessä ihan täysin kokonaan. Hermoista tässä tapauksessa ei voi olla kyse, koska Nuuka on yleisesti ottaen erittäin täysipäinen ja hyvähermoinen koira.

Nuuka on ollut aika hitaasti kehittyvä. Pentuna se ei oikein oppinut asioita, vaan vaikutti lähes tyhmältä. Kun teini-ikä alkoi kolkutella ovelle, sen oppimisnopeus pisti turbovaihteen päälle, mutta on se vieläkin aika tonokki.

Nuuka jää herkästi kiinni muiden koirien tekemiseen tai leluihin. Sen mielestä parhaimpia leikkejä on saada muut koirat leikkimään, ja tuijottaa itse vierestä. Paikkiksessa se joskus lukittaa katseensa toiseen koiraan, vaikkei sillä ole ajatustakaan mennä sen luo.